29.4.2011

Kevät, koti, kookos.

Yksin kotona kynttilöiden kanssa. Murunkin luovutin vanhempieni hoivaan vappuviiletyksen tieltä. En vielä tiedä mitä päädyn huomenna tekemään, mutta luultavasti jotain hilpeää hyvässä seurassa. Vappumenoa olisi kovasti ollut muuallakin, mutta mulla on ihan ikävä näitä Jyväskylän kuvioita (: Ostin Alkosta vappupullon ja joku tyly kassatäti kysy henkkareita. Mulle ei myydä ees lottokuponkia ilman, että mun ikä tarkistetaan. Lähikaupassa ei sentäs enää kysytä papereita :D Muuten ei nuorelta näyttämisessä ole mitään vikaa, mutta se on vaan hitsinvitsin epäkätevää, kun vielä 25-vuotiaanakin täytyy olla kaikki lippulaput mukana.

Ihana kevät tuntuu paljaiden jalkojen alla vihreänä ruohona, sormenpäissä puhkeavina puiden lehtinä, iholla auringon lämpönä. Tämä on vuoden toivekkainta aikaa, jolloin ei voi olla hymyilemättä typerästi itsekseen kävellessään kadulla, kun kesä hiipii koko ajan lähemmäksi ja sulkee kohta lämpimään syliinsä.

Oon lakannut käyttämästä tavallisia kosteusvoiteita. Niiden sijaan levitän iholleni kookosöljyä. Sillä voi myös poistaa meikit iholta ja silmistä! Vähän öljyä vanulapulle ja pyyhkäisy -> putipuhdasta! Tuolla konstilla lähtee myös vahvat näytösmeikit. Mulla on niin herkkä iho, että yritän pitää kemikaalialtistuksen mahdollisimman pienenä. Muutaman viikon oon ollut pelkällä kookosöljyllä kasvoillakin ja eron huomaa kyllä (: Tuoksukin on kiva. Kookosöljyä käytän myös hiusnaamiona silloin tällöin.

Joku tässä kodissa vaan tuntuu niin hyvältä.

25.4.2011

Väsyneenä uudessa kodissa.

Lauantaina Roope kokosi kavereittensa kanssa tavaransa kasaan ja vietiin ne Jyväskylään. Minä lähdin Murun kanssa tavarankanteluhässäkkää karkuun läheiseen metsään. Makoiltiin aurinkoisella kalliolla, heittelin Murulle keppiä, syötiin ketunleipiä, ihmeteltiin kiljuvaa fasaania, perhosia ja kukkia. Päätin, että parempi ihan suosiolla karata pois jaloista kuin ahdistua ja kiukutella. Mua ahdistaa muuttourakka. Eilen sitten Roopen tavarat raahattiin uuteen kotiin, ja minä toin vähän omianikin. Mun kaikki vaatteet on täällä ja suuri osa muistakin vähistä tavaroistani, mutta inhottaa kun niitä pitää taas olla raahaamassa. Täällä on vielä hirveesti tavaraa purkamatta.

Olohuone on saatu jo kuntoon, tästä tuli tosi hyvä. Parveke on aivan ihana! Makkariinkin oon tosi tyytyväinen. Meidän keittiö on lähtökohtaisesti ihan kamala; lohenpunaiset ikivanhat kaapit, harmaa kulunut muovimatto, eikä tilaa edes kunnolliselle ruokapöydälle. Päätettiin pistää sit ihan överiksi. Lattialla on sateenkaaren väreissä kirkuva matto, kattoon saattaa päätyä discopallo ja ruokapöydän tilalle tulee minun sähköpiano.

Toivottavasti ei tarvitsisi nyt hetkeen enää muuttaa. En jaksa.

22.4.2011

Muruset.

Roope ja Muru. (Toi hihna on muuten oikeesti pinkki...)



Kuva: Antti Saarainen

Näytöskuvia ja blaablaata

Eilen mallitoimistolla oli videonkatseluilta, jossa analysoitiin kevään näytöksiä. Minä en päässyt paikalle, mutta mulla oli siellä Satu vakoojanani. Ne oli siellä kuulemma eritelleet ja pohtineet porukalla, että miksi Sini on niin hyvä lavalla! Whii! Ainakin semmosia juttuja nousi esille, että en ikinä valita vaatteistani, vaan yritän esitellä ne aina parhaalla mahdollisella tavalla, osaan sopeutua erilaisiin tyyleihin ja ihan vaan se, että rakastan niin hirveesti olla siinä lavalla, että se näkyy (: Ihan hurjan kivaa kuulla, että ihmiset on puhuneet minusta selän takana hyvää!!!!!

Tässä on pari kuvaa Muodin Yöstä. Kuvaajana "Wolf Törre". Joo'o... ^^ Muodin Yössä oli muuten tosi ihana kampaaja laittamassa mun hiuksia. Se kysyi minulta, että onko mulla toiveita kampauksen suhteen. Semmonen on aika harvinaista. Toivoin että ainakin osa hiuksista olisi auki, ja toiveeni toteutettiin. Muutenkin mua kohdeltiin tosi hyvin, kyseltiin että eihän satu, kun pinnejä tungettiin tukkaan, ja kaikkea tuommoista. Kiva että välillä noinkin. Seuraavana päivänä Lahdessa hiukset kiinnitettiin kuminauhoilla (mikä ei todellakaan ole hiusystävällinen tapa), eikä minulta kyselty yhtään mitään, eivätkä otteet olleet mistään hellimmästä päästä. Silleen se yleensä menee kiireessä, eikä voi olettaa saavansa samanlaista kohtelua kuin maksavana asiakkaana. Siinä istut vaan hiljaa kun tukkaa raastetaan ja revitään, hyi /: Mutta tosiaan, valivalit pois! Se kuuluu tähän työhön.




Aikainen yö.

Mitähän hittoa? Oon viikon sisällä käynyt ravintolassa viisi kertaa! En oo kyllä ruuistani kertaakaan itse maksanut, mutta kuitenkin. Hullua! Onpahan tullut tutustuttua erilaisiin elämäntyyleihin.

Helsingin yöstä oon tulossa. Jossain pubissa politiikasta puhumista ja sitten mbarissa dubsteppia fiilistelemässä. Viisi miestä ja minä, kelpaa ^^. Kello on noin vähän ja minä oon jo nukkumaan menossa, håå? Olenko tullut vanhaksi?

19.4.2011

Kevättuulta.

Mun toinen sisko on opettaja. Siltä kuulemma oppilaat kyselee joskus, että onko se "sen mallin" sisko tai jotain, koska näyttää ihan "siltä". Huih! Ohan meissä samaa näköä jopa mun mielestä, ilmeitä ja eleitä ja semmosta. Mutta "se malli", hihiii. Jännää ja omituista.

R otti Murun mukaansa kun lähti perjantaina Espooseen ja minä tulin junalla eilen perästä. Ehti tulla jo Murua ikävä! (:D no kyllä sitä toistakin vähän :D:D:D Tai no kolmatta. Muru on Muru1, Satu on jo aikoja sitten saanut nimen Muru2, niin Roope on vasta Muru3, sori.)

Kävin Murun kanssa kummastelemassa taas lähialueen kartanoita ja kevään merkkejä; hiirenkorvia, ruohonkorsia ja kukkiakin! Mulla on tänään sellainen kirkkaankeltainen sitruunaperhos-olo. Ja ulkona tuulee niin kovaa, että välillä ei meinaa pysyä pystyssä :D Siitä tulikin mieleeni, että oon nähnyt painajaisia, joissa mun maha on ihan kuopalla, lonkkaluut törröttää ja luut poksahtelee rikki pienimmästäkin kolhusta, HYI!!!

Harkitsen sijoittavani omaan mielenterveyteeni reilut 200 euroa hankkimalla pöytätiskikoneen.

Kohta hyppään lähijunaan ja meen syömään Helsinkiin vuohenjuustorisottoa hyvässä seurassa.

Ps. JÄRKYTTÄVÄ VAALITULOS! Oksettavaa.

17.4.2011

Oma maailma.

Mun elämä on mennyt nyt vähän silleen, että oon viettäny vapaapäiväni Espoossa. Työpäivinä mun energia ei vaan riitä kauheesti muuhun kuin kotiin piiloutumiseen. Eilenkin piti puoliväkisin raahautua sinne Milkalle, mutta onneksi menin. Siellä ei pitänyt olla kuin muutama ihminen, niin uskaltauduin sinne väsyneenäkin. Kun saavuin paikalle, ihmismäärä oli kuitenkin moninkertaistunut. Noooh, onneks ihmispelko meni ohi (:

Kuiteskin, tänään on ollut ihana vapaapäivä ihan omassa rauhassa. Vilma ja meidän vieraana oleva Emmi päätyivät ilmeisesti aikalailla pidennetyille jatkoille :D Yksin koko koti minulla <3. Oon käynyt läpi tavaroitani muuttoa varten, soittanut pianoa, juonut teetä, kuunnellut musaa, lukenut, poltellut suitsukkeita, ollut ilman meikkiä ja tukka mymmelinutturalla. Oon saanut viettää tällasia päivä ihan liian vähän viime aikoina /: Jospa se muuttuisi, kun ei kohta enää tarvi ravata siellä Espoossa.

Kohta meen syömään isän ja äitin ruokia, illemmalla hoidan kansalaisvelvollisuuteni ja käyn äänestämässä. Minun puolueeni on Vihreät.

16.4.2011

Uppoutumista.

Olin eilen Palokan Kallioplanetaariossa tuijottamassa puolipallon muotoisen salin kattoon heijastettua psykedeelistä valokuviomyrskyä säestettynä Pink Floydin Dark side of the moon -levyn musalla. Se oli ihan mieletöntä, matkustin jossain muussa maailmassa ekat 20 minuuttia. Sitten univelka alkoi painaa ja jouduin pinnistelemään saadakseni silmäni pysymään avoimina. En onnistunut siinä ihan kunniakkaasti, vaan torkuin koko loppunäytöksen. Voi ei :D Olis ehkä ollut halvempaa nukkua kotona.

Tulin just kotiin Milkan tupareista. Siellä oli vieraskirjana iiiiso paperi, johon jokainen sai piirrellä. Minulla on ollut aina vähän ongelmia piirtämisen kanssa, mutta tänään Vilma sai jonkun lukon avautumaan. Oon ehkä yrittänyt liika hallita sitä kynää, mutta Vilma antoi muutaman vinkin ja annoin sitten kynän mennä omia menojaan. Uppouduin siihen hommaan ihan täysin pariksi tunniksi, vauuuu. Harmi kun en oo vielä saanut hankittua kameraani uutta muistikorttia hajonneen tilalle, koska olisin halunnut ottaa meidän taideteoksesta kuvan.

Kävellessäni Milkalle sain ihailla ylitseni lentävää kurkiauraa ja kotimatkalla jäin hetkeksi satamaan tuijottamaan hypnoottisen kaunista kuuta, sen ohi lipuvia harmaan hattaraisia pilviä ja jo osittain sulanutta kimmeltävää järven jäätä. Kaunis on tämä maailma (: Ja nyt univelkaa makselemaan, öitä.