16.5.2011

Sadepäivän ilo.


Tuo harmaus ja sateenropina saavat mut hymyilemään! Puin hauvan ylle kurahaalarin ja vedin jalkoihini punaiset saappaani. Läheisessä metikössä rämmin Murun kanssa aluskasvillisuudessa ihan vaan siitä ilosta, että kivaa olla ulkona raikkaassa ilmassa ja saada vaatteensa märiksi, jonka jälkeen voi mennä sisälle ja kääriytyä nojatuoliin villapaidan ja teeämpärin kanssa.



Talven jäljiltä tuolta teiden varsilta löytyy vähän kummaa tavaraa. Joku on unohtanut taipaleellensa esim. pikkuhousunsa :D



Nyt olis juuri oikea aika vuodesta kerätä nokkosenlehtiä yrttiteetä varten, kun ne on vielä nuoria ja hentoisia. En ihan tuosta keskustan laidalla olevasta metiköstä viitsi sitä tehdä, mutta toivottavasti innostun asiasta joku kerta, kun oon porukoilla vierailemassa.



En yleensä harrasta penkkiurheilua ollenkaan, mutta eilinen jääkiekkofinaali kiinnosti kyllä. Huvitti, kun Roopea ei kiinnostanut senkään vertaa, vaan se meni nukkumaan. No se sitten joutu välillä heräilemään, kun minä innostuksissani ryntäsin makkariin pomppimaan ja tuulettamaan, kun Suomi teki maaleja :D

Keskustelin vähän aikaa sitten yhden mallitytön kanssa. Se on tosi laiha, ja mua alkoi huolestuttamaan sen puheet painosta. Se on minua pitempi ja moooonta kiloa laihempi, mutta silti se kuvittelee olevansa minua "lihavampi". Ruokakaan ei näyttänyt sille tyttöselle maistuvan kunnolla. Mun oli tänään ihan pakko soittaa mallitoimistolle ja kertoa huolistani. Siellä oltiin myös huolissaan ja luvattiin puuttua asiaan. Meidän toimistolla ei ikinä käsketä ihmisiä laihduttamaan. Malleja tarvitaan kaiken kokoisia, eikä saa olla liian laiha. Me ei esitellä mitään huippumuotia, vaan ihan tavallisten vaateketjujen vaatteita, jotka on suunnattu ihan normaaleille ihmisille, joita löytyy ihan joka kokoa. Minultakin on mennyt työkeikkoja sivu suun sen vuoksi, että olen niin pienikokoinen. Minä olen tällainen luonnostaan, ja saankin olla. Ekoina vuosina minun syömisiäni vahdattiin, mutta vuosien myötä toimistolla ollaan opittu luottamaan siihen, että olen ihan terve ja syön kunnolla. Hyvä että ne huolehtii, vaikka minua kiukuttaa aina jos joku huomauttelee laihuudestani, sillä olen saanut kuulla siitä koko ikäni ja minua on sen vuoksi kiusattu koulussakin.

Miksi paino on niin kamalan tärkeä asia? PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH! Netti on täynnä kaiken maailman paskablogeja laihdutuksesta tyyliin "Tänään söin 800kaloria, OMG!!! Oon kauhea sika. Yritän huomenna pitää kalorit alle viidensadan." Ja sitten ihmetellään, miten parin päivän välein iskee kamala ahmimiskohtaus (jonka jälkeen sairaat raukat oksentavat kaiken pois). Tietysti keho yrittää saada tarvitsemansa ravinnon, jota se ei todellakaan saa tuollaisilla kalorimäärillä! Peruskulutus on esim. minulla yli 1300kaloria/vrk, joka siis kuluu, vaikka vain makaisi koko päivän paikallaan tekemättä mitään. (Voit laskea täällä omasi.) Pienen pieni sormen heilautuskin lisää kulutusta, joten todellinen kulutus on siis paljon tuota suurempi. HUOOOOOOOOOOOOH. Mitä tässä maailmassa tapahtuu?

Heh, tulipa vuodatus. Loppukevennykseksi vielä Murun eilistä ilakointia pallon kanssa porukoilla (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.