8.5.2011

Yksi päivä.

Umpiunesta kutsuu ärsyttävä ääni prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Silmät ummessa kännykän hapuilua yöpöydältä. Vieressä toinen haukottelee, hymyilee ja ottaa kainaloon. Kohta jaksaa jo nousta ylös. Aamupuuro maidon kanssa. Pari teeämpärillistä laatuteetä. Toinen sanoo lähtevänsä toimistolle. Murun kanssa ulkona varvassandaaleissa. Hui, aurinko! Huivi päähän ja lasit silmille. Taivas on sininen ja ilma pehmeää. Kotona kirjan lukemista. Taas yksi kirja loppui, yksi pieni kuolema, yksi valmis projekti, yhden ystävän menetys. Kohti uusia seikkailuja! Seuraava kirja hyllystä käteen.

Prrrrrrrrrrrrrrrrrr! Tällä kertaa se on puhelin. Jaa, toinen ei ole vieläkään päässyt toimistolle, kun innostui ajelemaan prätkällä ympäriämpäri auringonpaisteessa. Haluisinko lähteä jonnekin kauemmas vaikka syömään? Joo! Kurkistus peiliin. Tukka on kunnossa parilla harjan sukaisulla, meikiksi riittää ripsiväri. Nahkatakki niskaan, ajohanskat käteen, kypärä päähän ja aurinkolasit naamalle. Hihiiii! Taas mennään. Hyppään pyörän selkään ja tarraan toisesta kiinni. Ihanalta tuntuu kun pyörä kiihtyy nopeasti. Minne haluan mennä? Ihan sama, seuraan kyllä XD. Tuuli humisee korvissa. Satasen vauhdissa laulelen jotain itsekseni, enkä kuule omasta äänestäni pihaustakaan. Miltäköhän tuntuisi olla kuuro?

"Seinäjoki 184" Jaa, vieköhän se mut sinne asti? En olis kyllä hirveen yllättynyt. Tuolta voi odottaa mitä tahansa. Jaaha, ei sentään. Käännytään jollekin pikkutielle. Pysähdytään jonkun uimarannan parkkipaikalle ja kävellään rantaan. Metsäpolun päässä aukeaa ihmemaa. Pieni hiekkaranta, jota kehystää sen ylle kaartuvat puut. Vesi kimmeltää. Hiekka rantavedessä kimmeltää. Taas harmittaa kun ei ole kameraa. Istun rannalla nahkatakissani, jälleen pää huiviin peitettynä. Tukka vaalenee auringossa ja muuttuu keltaiseksi. Iho palaa. Pisamat on kyllä kivoja, niitä on kivaa saada kesällä käsiinsäkin. Iskee mielihalu päästä kahlaamaan. Riisun kengät ja sukat. Vesi iskee jalkoihin kuin sata puukkoa. KYLMÄÄ! Hetki menee ja puukot palaavat tuppeihinsa. Nilkassa on iso ja vaikuttava mustelma eilisestä tankotanssitunnista. Kahlailen vedessä ja riemuitsen vesikirpuista ja muista otuksista, joita vilisee rantakaislikossa.

Takaisin pyörän kyytiin. Pysähdytään pizzeriaan syömään. Ah, pizzaa! Vai ottaisinko sittenkin jotain muuta? Naurettava ajatus, mutta just niin naurettava, että toteutan sen. Kasvisrulla maistuu hyvältä, eikä valinta harmita. Haluan ottaa loput ruuat mukaan ja menen hakemaan foliota. Rymäytän koko rullan lattialle komeasti. Henkilökunta näyttää säälivän minua. Pyydän anteeksi pidättäen hihitysaaltoa. En osannut käyttää edes termoskannua, niin jätin teen väliin. Noh, ei haittaa. Olisikin ollut vaan Liptonin keltasta. Hihitän sitten terassilla kippurassa.

Kotona. Toinen pääsi viimein lähtemään toimistolle. Tartun taas kirjaan. Ehkä myöhemmin voisi käydä lenkillä, nyt on liian täysi olo. Myöhemmin tulee ja lähden Murun kanssa ulos. Pehmeä ilma vieläkin. Ihan on jo kesä! Hymyilyttää. Soitan Satulle ja kyselen miten eiliset polttarit jatkuivat poistumiseni jälkeen. Puhelu loppuu. Kaivan taskusta mp3-soittimen ja yritän laittaa nappikuulokkeet korvilleni. Toinen on vähän hajalla ja toinen korvani on vähän kipeä, niin se ei meinaa oikeen onnistua. Saan napit korvilleni. Juoksen. Hengästyn. Haaveilen taas, että joku päivä asun Harjun vieressä jossain niistä kattohuoneistoista, jossa on iso iso parveke Harjulle päin.

Taas kotona. Pikasuihku. Kiedon tukan nutturalle. Se ei meinaa onnistua, mutta muutamalla pinnillä pääsen tukkani kanssa yhteisymmärrykseen. Päiväkirja auki. Sille on kerrottavaa parin päivän takaa. Monta sivua täyttyy. Mitä jos joku näitä tekstejä menee lukemaan? Aina sitä välillä miettii. Ei auta kuin luottaa ja olla välittämättä siitä, mitä sinusta ajatellaan kun mahdollisesti joku niihin syventyy vaikkapa kuolemasi jälkeen. Nyt on ajatukset jäsenneltynä kirjaimiksi. Kohta täytyy lähteä käymään Vilmalla. Kipitän sinne ja haen kanahäkistä sinne jättämiäni tyhjiä pahvilaatikoita. Roskakatoksen pahvinkeräysastia on piripintaa myöten täynnä. Tunnollisesti hajotan jokaisen laatikon ja kasaan ne littanana päällimmäiseksi. Poistun paikalta toivoen, ettei koko komeus rojahda roskakatoksen lattialle.

Taas kotona. Nälkä. Lämmitän mukaan ottamani ruuan. Nam. Istun läppärini ääressä ja tuojotan välillä ulos. Taivaalla hohtaa terävä kuunsirppi ja auringonlaskun keltaiseksi värjäämän taivaanrannan yllä roikkuu ohutta pilviharsoa. Kuulen ääniä käytävästä. Toinen taitaa tulla kotiin.

Tuli se (: Kohta menen nukkumaan, aamulla täytyy herätä kuudelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.