17.9.2012

Siili.

En käsitä miten toiset jaksaa olla aina menossa. Sellainen kiinalainen sananlasku on, että kun on kiire, täytyy pysähtyä ja odottaa sieluaan. Taisi olla taas joku intiaanien uskomus, että sielu kulkee korkeintaan hevosen nopeutta, joten jos matkaa sitä nopeampaa, on välillä pysähdyttävä odottamaan. Toisten sielu taitaa mennä moottoripyörän vauhtia, mun oma sielunopeus on varmaan lähempänä siiliä. No kuitenkin, aivan ihana viikonloppu oli! Sielu tavotti taas. Tanssin yksin kotona/mökillä, niin kuin aina nuorempana. Heitin tavaraa menemään ja ihmettelin maaseudun tähtitaivasta. Kävin sienimetsällä. Tuommoisen viikonlopun jälkeen ei haitannut, vaikka tänään herätyskello oli soimassa klo 5.20 ja vasta kymmeneltä illalla oli päivän touhut touhuttu. Kuvissa mun ja Murun aamunaama, lisää sieniä ja hippisairaanhoitajan mulle määräämä aamudrinkki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.