Vanhempi.

Sovittiin yksi päivä, että siivotaan illalla. Pääsin koulusta aika aikasin, ja päätin alottaa siivoamisen jo keskenäni. Kun Roope tuli kotiin, olin ehtinyt jo siivota koko kämpän ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Kivaa että on joku sellainen, jota haluaa ilahduttaa. Roope halusi mulle kiitokseksi valmistaa illallisen. Se kävi kaupassa ja sulki keittiön ja olkkarin välissä olevasta ikkunasta verhon, etten näkisi mitä ruokaa se tekee. Pöytään kannettiin eteeni vuohenjuusto-pesto-rucola-pizzaa kera valkkarin. Join kolme lasia (Roope väittää että kaksi) ja olin ihan tosi hihityskunnossa. Hyviä aikoja <3.

Viime keskiviikkona tuli täyteen 26 kierrosta auringon ympäri tässä kehossa, jee! Tykkään vanheta. Sain lahjaksi mm. laulutunteja! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perjantaina oli porukoilla kakkukahvit perheen kesken. Ahdoin itseni täyteen suklaalehtikeksejä, joita kuuluu syödä vaan kun on syntymäpäivä. Tänä vuonna en muuten juhlinut.

Mua pyydettiin yhteen toiseen mallitoimistoon. Sanoin harkitsevani asiaa. Olisihan se kivaa välillä käydä lavalla, mutta musta tuntuu että mua kiinnostaa nyt muunlaiset jutut. Mietin vielä.

Pieni Vihreä Tunnehirviö on ollut tosi pitkään kiltisti. Oon ollut siitä vähän ihmeissäni. No eilen sitten sain paniikkikohtauksen, kun meillä oli vieraita. (Mietin pitkään, että viitinkö kirjottaa tänne näin henkilökohtaista, mutta menkööt. Josko vaikka auttaisi joitain muita paniikkihäiriöisiä tietää, että toisillakin on sama vaiva.) Hävetti ihan hirveesti. Voivoi. Lepäsin sitten loppuillan kotona omassa rauhassani. Kakkamaista. [Tuosta tulikin mieleen tarina tältä päivältä! Olin Murun kanssa lenkillä tuolla jossain lähiössä. Tunnollisen koiranomistajan elkein poimin hauvelini kikkareet pussiin. Roskista ei vaan näkynyt missään. Siinä kun hyvän tovin olin pussukka kädessäni kipitellyt, huomasin, että pussi oli alkanut pettää ja housuni, takkini ja Murun hihna olivat ihan *skassa, HYIIIIIIIIIIIIII :D Jaksoin vielä hyvän hetken etsiä roskista, mutta kun sellaista ei vaan mistään löytynyt, luovutin ja rikkinäinen pussi lensi ojaan.]

Olemista.

Unohdin kertoa! Satun ystävä pyysi sitä yhdelle musiikkivideolle malliksi lauantaiksi, mutta Satu ei päässyt, koska sillä oli toiset kuvaukset. Satu suositteli minua, niin minä olin sitten siellä keikkumassa. Tuotantotiimi oli myös minulle tuttu. Mulle kerrottiin mun toimenkuva vähän erilaisena kuin se sitten oli. Luulin joutuvani vaan hengaamaan vähän niin kun taustalla, mutta sen sijaan jouduin ihan näyttelemään, arghhhh! (: Olin suoraan sanottuna vähän vaivautunut, kun mulla oli sinä päivänä ihan muut jutut mielessä ja siksi olin vähän poissaoleva. Mutta hyvä jos kelpasi.

Sunnuntaina olin auttamassa Roopen toimiston muutossa. Tavaroiden kantamisen lisäksi mm. rullasin tuolin kanssa täysillä pitkin käytäviä ja hihitin hysteerisesti. Yksi herra oli muuttoapulaisena puku päällä, koska sillä ei ollut Jyväskylässä muita vaatteita mukanaan. Hihi. Harmi kun ei ollut kamera mukana.

Tänään en ole tehnyt oikein mitään hyödyllistä, ollut vaan - juonut vihreää teetä, lukenut ja soittanut. Taustamusiikkina on soinut mm. Kill Bill soundtrackit. Muru pääsi käsiksi mun kookosöljyyn ja söi kaiken. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ :D Taitaa tulla pienen maha kipeäksi.

Nyt yritän manata itseni pesemään pyykkiä ja kirjoittamaan vaikka edes yhden lauseen lisää yhteen tuskalliseen esseeseen. Illalla on aikido, kuten eilen ja toissapäivänäkin. Lihasjumi ja taisteluruhjeet, jes!

Silmäpako.

Purettiin mun mallisopimus. Musta on nyt tuntunut siltä, etten noita hommia halua hetkeen tehdä. Erinäisistä konflikteista johtuen alkoi tuntua liian raskaalta, jotta sitä harrastuksekseen jaksaisi tehdä. Kävin torstaina toimistolla juttelemassa ja päätettiin purkaa se sopimus. Tuon toimiston listoilla olin melkeen neljä vuotta, ja siihen aikaan on mahtunut ihan huikeita kokemuksia ja mahtavia ja rakkaita ihmisiä. Yksi elämänsykli taisi pyörähtää, saa nähdä mihin maailma seuraavaksi minut heittää (:

Torstaina vietettiin saunailtaa Satun ja Annen kanssa. Ihanat tytöt ja ihania tyttöjen juttuja! Pesin hiukseni pitkästä aikaa markettishampoolla ja ohhoh kun tukka tuntui hyvältä seuraavana päivänä! Silikonin lisäyksen taikaa? Perjantaina oli mallitoimiston pikkujoulut (joihin olin kaikesta huolimatta tervetullut), lauantaina oltiin Roopen sukujuhlissa (mikä ei ollu ihan maailman kivointa pikkujouluja seuranneena päivänä :D) ja sain Rajun Veden Tytön yökylään (joka hyvin painokkaasti sanoi unissaan: "ne tarvii jakorasiaa!"). Tänään kävin porukoilla ja oon laiskotellut Murun kanssa.

Hengitän, luotan, rakastan, odotan, toimin, ihmettelen, hyväksyn.

Hiustenhoitoneuvoja.

Mallin työssä hiukset joutuvat koville. Hiuksia tupeerataan ja käristetään raudalla surutta. Kampaajat suhtautuvat malleihin yleensä ihan eri tavalla kuin maksaviin asiakkaisiin. Otteet ovat kovemmat ja työtahti on kiivas, sillä usein lyhyessä ajassa on loihdittava monta kampausta. Näytöskampaukset tehdään usein aikaisin aamulla, jolloin kampaajilla ei ole muita asiakkaita. Muotinäytökset ovat kuitenkin yleensä vasta myöhään illalla, joten näytöskampauksen on kestettävä koko päivän mahdollisimman moitteettomana. Tämän vuoksi tuuperaus ja hiusmuotoilutuotteiden käyttö on vielä agressiivisempaa kuin kuvauskampauksia loihdittaessa.

Hiukset ovat mallille tärkeä työväline. Rasittuneet hiukset ovat hauraat, elottomat ja katkeilevat. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että malli pitää hiuksistaan hyvää huolta. Minulta kysytään tosi usein, kuinka saan pidettyä hiukseni näin pitkinä. Suuri kunnia kuuluu varmasti geeneille, mutta tässäpä muutama vinkki, jotka varmasti osaltaan auttavat:

Vältä repimistä
Näytös- ja kuvauskampausten purkaminen on usein suuri projekti, koska hiukset on saatettu tupeerata aivan takkuun. Missään tapauksessa takkuisia hiuksia ei saa ikinä repiä auki harjaamalla väkivalloin! Repiminen katkoo ja venyttää hiuksia. Hius venyy herkimmin märkänä, joten märkiä hiuksia ei tulisi harjata ollenkaan. Takut olisi paras selvittää ennen pesua hellävaraisesti sormin, vaikka tähän erittäin takkuisten hiusten kanssa saattaakin mennä tunteja. Sitten voi vaikka laittaa hoitoaineen kuvaan tukkaan ja mennä suihkuttelemaan.

Anna hiusten kuivua luonnollisesti
Föönaus kuivattaa hiuksia, sillä kuuma ilma saa niistä kosteuden haihtumaan. Kuivat hiukset ovat hauraat ja kiillottomat. Aina kun mahdollista, jätä föönin huudattaminen väliin, ja anna hiusten kuivua luonnollisesti, niin suot hiuksille niiden ansaitseman levon. Älä kuitenkaan mene litimärillä hiuksilla nukkumaan, sillä sillon päänahka hautuu kosteudessa turhan pitkään, mikä saattaa aiheuttaa hiuspohjaongelmia.

Suojaa hiukset auringolta
Auringon UV-säteen haurastavat hiusta ja haalistavat sen väriä. Hiuksiaan voi varjella auringolta hiuksiin suihkutettavilla UV-suojilla, mutta paras suoja hiuksille on piilottaa ne hatun tai huivin alle ainakin keskipäivän paahtavimpina tunteina.

Vaihda kiharrusrauta lämpörulliin
Kiharrus- ja suoristusraudan lämpötila voi nousta jopa 230°C:seen! Mikään lämpösuoja-aine ei kykene täysin suojaamaan hiusta niin polttavilta lämpötiloilta. Vältä siis rautojen käyttämistä aina kuin mahdollista. Hellävaraisempi vaihtoehto kihartamiseen ovat lämpörullat, joita harvoin käytetään muotinäytöskampauksia tehtäessä, sillä matalamman lämpötilansa vuokse ne tarvitsevat pidemmän vaikutusajan.

Elä terveesti
Terveet hiukset kestävät päivän rasitukset paremmin. Hiukset saavat ravinnon viimeisenä kehossa, joten jo pienet puutostilat vaikuttavat niihin. Muista siis syödä hyvin! Hiukset ja hiuspohja tarvitsevat erityisesti hyvänlaatuisia rasvoja sekä A- ja D-vitamiineja. Stressiä on syytä välttää, sillä se voi jopa aiheuttaa hiustenlähtöä, joten muista myös liikkua ja nukkua hyvin.

Muita hiuselämäntapojani
Pesen hiukseni vain joka neljäs-viides päivä. En ole koskaan värjännyt hiuksiani (varsinkin vaalentaminen vahingoittaa hiuksia). En juurikaan koske niihin arkipäivänä, korkeintaan vaan harjaan ne. Käytän kampaamosta ostettuja shampoita ja hoitoaineita (tällä hetkellä joku Joicon setti, aiemmin oli Tigin S-Factoria). Leikkautan hiukseni aika harvoin, yleensä 0,5-1 vuoden välein.

Sellaisilla ajatuksilla tänään (:

Takkutukka.

Tänään oli tukanselvityspäivä. Oon ihan sitä mieltä, että hiusmömmöt on muutamassa vuodessa kehittyneet, koska ei tota lakkatupeerauspehkoa meinannut millään saada selväksi. Monta tuntia selvittelin sitä kärsivällisesti sormilla muiden puuhieni lomassa. Oli yksi niin paha takku, että loppujen lopuksi leikkasin sen vaan pois ): Torstain näytöskampausta varten tukkaani suihkutettiin kampausnestettä, lakkaa, tupeerattiin, kuumalla raudalla päältä, lisää lakkaa, tupeerausta ja lakkaa. Ihan hullua. Laitoin selvityksen jälkeen kuivaan tukkaan hoitoaineen ja annoin vaikuttaa muutaman tunnin. Tukka-parka, mutta onneksi kukaan ei ole sitä nyt lähiaikoina raastamassa.

Mun hiuksilla ei ole nyt kyllä mennyt kovin hyvin - niitä on nimittäin alkanut lähteä aika paljon päästä. Viimeksi kun... ööööööööö... reilu kahdeksan vuotta sitten lähti hiuksia, syynä oli raudanpuutos, joten alotin nyt heti asian havaittuani rautakuurin. Mun hemoglobiini on varmuuden vuoksi sen jälkeen mitattu vuoden-kahden välein, ja se onkin pysynyt ihan hyvänä aiemmin. Toivottavasti rauta nyt auttaisi tukanlähtöön, en halua menettää paksua tukkaani.

Niin joo, tuli viime viikolla täyteen yhdeksän vuotta kasvissyöjänä! Ja kyllä, tuo raudanpuutos liittyi ihan varmasti siihen, kun yhtäkkiä vaan lopetin lihan syömisen, enkä siis saanut enää hemirautaa mistään. Hemirauta on kasviperäiseen rautaan verrattuna paljon helpommin imeytyvää. Kasvisruuasta saa kyllä tarpeeksi rautaa, mutta keholla saattaa mennä hetki aikaa totuttelemiseen. Nyt mahdolliseen rautavajeeseeni saattaa olla syynä vihreä tee, jota lipitän nykyään joka ateriankin yhteydessä. Oon suoraan sanottuna vuosien varrella ihan unohtanut ettei se kannata, koska tee haittaa raudan imeytymistä. HUPS. Täytyykin vaihtaa ruokajuoma johonkin muuhun.

Yritin tänään opiskella, mutta ei siitä mitään tullut, kun kotona on ihan liikaa virikkeitä. Päätinkin, että huomenna kipitän heti aamusta kirjastolle opiskelemaan. Nyt mulla on menossa kirjoituskurssi, englannin verkkokurssi ja kandiseminaarityön teko. Tekemistä on siis ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Hyvä vaan (:

Nyt joogahetken ja romaanin lukemisen kautta unille, muimui.

Toinen sija ja lihansyöjäkasveja.

Olin siis lauantaina Tigi Photo Awardsissa, ja minusta otettu kuva sijottui kampaussarjassa toiseksi, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Harmi kun mukaan ottamasta kamerastani olikin akku loppu, eikä mukana ollut laturia ): Gaalan teemana oli karnivaali, joten Vanha Yo-talo oli täytetty väreillä ja sirkustaiteilijoilla. Siellä käveli semmosia hujoppeja puujaloilla ja kaiken maailman akrobaatteja. Minulle taiteiltiin ilmapallosta puudeli ^^. Juontaja oli vaihtunut Anne Kukkohovista Kristiina Komulaiseksi, eikä asiaa selitetty yhtään mitenkään. Oli ilmeisesti ihan viime tipan vaihdos, koska gaalan jälkeen saadussa lahjakassissa oli esite, jossa kerrottiin mm. missä Anne Kukkohovin hiukset oli laitettu, ja mistä vaatteet olivat kotoisin. Etukäteen oltiin mainostettu Chisua ja "bilebändiä", joka oli yhtä kuin mies+kitara :D Ekstraesiintyjänä oli Martina Aitolehti :D Muotinäytöskin oli, enkä ikävä kyllä tykännyt oikein siitäkään. Noh, tykkäsin niistä sirkustaiteilijoista tosi paljon! Ruoka oli hyvää, eikä kasvissyöjälläkään ollut pulaa vaihtoehdoista. Paikalla oli paljon tuttuja, koska Jyväskylästä oltiin tultu kunnon porukalla kannustamaan kampaussarjan voittajaksi yltänyttä Marikaa hänen työpaikaltaan.

Gaalasta kipitin mutkien kautta punaisine sukkahousuineni, pilkkumekkoineni, kolmen sentin mittaisine irtoripsineni ja minisilinterihattuineni hotellin vällyjen väliin. Aamupala meni vähän hukkaan, kun oikeestaan vaan tuijotin ruokia appelsiinimehulasi kädessäni ja palasin sitten takaisin nukkumaan edellisen päivän juhlaoloa pois. Myöhemmin sunnuntaina syötiin vielä Roopen kanssa ravintolassa, ennen kuin minä lähdin takaisin Jyväskylään. Tihrustin vähän siinä itkua, kun iski jo etukäteisikävä. (Roope tosiaan lähti Kaliforniaan kuukaudeksi.) Tarjoilija toi sillon ruuat, ja oli muistanut minun tilaamani annoksen väärin. Se ihan hätääntyi, kun selvästi luuli minun menneen pois tolaltani sen ruuan takia :D Voi parkaa.

Tänään olen lukenut tenttiin, juonut teetä kaljatuopista ja käynyt äitin kanssa Viherlandiassa. Minun piti hankkia kukka-amppeli ja siihen joku rehu, mutta ostinkin sitten metrin korkuisen traakkipuun, hups. Arvostin taas äitiäni, kun se halusi välttämättä mennä katsomaan lihansyöjäkasveja, ja pyysi mua sylkäisemään yhteen semmoseen kannuun, jotta se sulkeutuisi. Se arvosti mua, kun sylkäisin.

Tigigigigigigigi.

Kävin tänään penkomassa yhden "antiikkikaupan" kolttutarjonnan jokaista nurkkaa myöten. Etsin sopivaa asua ensi viikonlopun Tigi Photo Awardsien karnivaaliteemaan. Karnivaalimekkoloista en löytänyt, mutta päädyin ostamaan neljä yömekkoa, hiii! Roope osti tänään asunnon. Tuli vähän luuseriolo siinä rinnalla :D

Tosiaan, lauantaina on se Tigi-gaala, jeeeeeeeeeeeeee. Ruokaajuomaajuhlaa. Minusta otettu kuva on siis kampaussarjassa viiden parhaan joukossa, jonka vuoksi sinne gaalaan olen menossa. Kivaa (:

PRRRRRRRRRRRRR.

Voi nolous, kun oon jo monta kertaa meidän kotitalossa hissiin mennessä painanut ylimmän kerroksen napin sijasta hissin hälytysnappia. Siitä aiheutuu semmonen kaliseva sireenin pirinä sit käytäville. Kukaan ei oo kertaakaan tullut kyllä kuikuilemaan, että mitäs oikeen tapahtuu (mikä on kyllä ehkä vähän huolestuttavaa). Haluan näköjään keskellä yötäkin ilmottaa naapureille, että Sini tuli taloon!

Minulta on töissä jo tosi monta kertaa kysytty, että oonko 'se malli', tai että olinko muotipäivillä mallina. Tänäänkin kahdesti. Pari viikkoa sitten joku sano: "Hei sä oot se [mallitoimiston nimi]:n malli! Ja nyt sä palvelet meitä, hähä!" :D Aivan.

Tuli taas ilmotus uudesta muotinäytöksestä. Niitä olisi tänä syksynä taas tosi paljon. Vähän ristiriitaisia tunteita herättää, mutta en ole kuitenkaan menossa.

Noniin.

Tämä ehkä kertoo paljon niille, jotka näitä juttuja ymmärtää:



Vähän on väsyttänyt. Takana on 11h työpäiviä, viiden tunnin muotinäytösharjoituksia, neljän tunnin vaatesovitukset, itkemistä toisilta piilossa, hillitöntä iloa ja naurukohtauksia, esiintymisen riemua. Muotipäiväviikonloppu oli aivan ihana, talletan ne hetket visusti sydämeeni. Kuitenkin on semmoisia juttuja, joiden vuoksi peruin osallistumiseni melkein kaikkiin tämän vuoden muotinäytöksiin. Aikansa kutakin. Nyt annan enemmän aikaa muulle elämälle.

Finalisti!

VIHDOINKIN saan tästä hihkua! Minusta otettu kuva pääsi TIGI Photo Awardsin kampaussarjan finaaliin, eli viiden parhaan joukkoon, jeeeeeeeeeeeee! Trendin sivuilla alkoi tänään äänestys yleisön suosikista. Olis hirveen kiva, jos kävisitte äänestämässä ehdokasta numero 11. (: Tässä on linkki ehdokaslistaan. 1.10 on Helsingissä TIGI Fashion Awards, jonne saapui kutsu finaalipaikan myötä, hurjan jännää!

Wrrrrummm.

Tästä parvekkeesta on kyllä tullut ihan lempparipaikka. Tässä voi vaan istua ja katsella pilvien lipumista ohi teemuki kätösissään. Ystäväni hankki minulle ansiokkaasti parveketta koristamaan tuommosen ison kukkapuskan. Aina alkaa hymyilyttämään kun sitä vilkaiseekin (:

Oon viikon sisällä saanut tietää kolmesta suunnitteilla olevasta avioerosta lähipiirissäni. Voi ei! No sentäs ensi lauantaina on yksi vastatoimi, sillä hääjuhliin oon menossa. Oon lupautunut laulamaan kirkossa. Kivaakivaakivaa, pääsen lallattamaan!

Parin viikon päästä alkaa syksyn muotinäytökset. Syyskuussa olisi joka viikonloppu näytöksiä, mutta jätän Tampereen muotipäivät suosiolla väliin, sillä minun on myös ehdittävä opiskella ja käytävä töissä. Oon nyt ihan mustelmien peitossa, täytyy vähän alkaa olla varovaisempi ^^. Mustelmia on vaikea piilottaa, ja meikin kanssa täytyy olla varovainen, ettei tule sotkeneeksi näytösvaatteita, kun niitä kiireessä sisääntulojen välissä päällensä vetelee. Sukkahousujen alle voi vähän meikkiä laittaa. Rusketusrajojen kanssa mulla ei sentään ole ongelmia, koska minä vaan en rusketu. Ihmiset ei oikein usko sitä, etten muka ollenkaan ruskettuisi, mutta minä vaan en. En hitustakaan. Vaikka palaisin, niin muutun sen jälkeen takaisin vitivalkoiseksi. En oo kyllä moniin vuosiin palanutkaan, koska suojaan ihoni aina tarkasti auringolta. Hiuksiani myös varjelen uv-säteilyltä, koska se haalistaa hiusten väriä, ja mun mielestä punainen on parempi hiustenväri kuin keltainen (:

Jyväskylän valtaa taas ralliääliöiden joukkio. Minä matkaan huomenna Tampereelle niitä karkuun, hähä! Tampereelta häihin, häistä Helsinkiin. Viikon päästä olen jälleen tässä parvekkeella ihmettelemässä elämää teemukin kanssa (jos maailma sen suo).

Päivän biisi.

Siivoojatädista kahvilatädiksi.

Tapasin tänään yhden kaverin poikaystävän ekaa kertaa. "Moikka, mä oon Sini", "Moikka, mä oon nähny sut alusvaatteissa". :D:D:D::D:D:D:D:DDDD Öööö, jooh. Niihän se oli, niinku on ehkä puolet tästä kaupungista, kun tuolla näytöslavoilla alusvaattesillaan kekkaloin. Ohan sekin jonkunlainen saavutus...? Voi että menin kyllä sanattomaksi :D

Heräsin tähän päivään, kun yksi toinen kaveri soitti mulle ja kysyi kiinostaisko mua kahvilassa työskentely. Sen joku tuttava etsi kahvilaansa työntekijää. Sanoin, että kylläkylläkyllä ja - bling! - oon jo käynyt työhaastattelussakin ja musta tykättiin ja sain sen paikan! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Oon ihan hurjan iloinen ja innoissani! Se kahvila on vieläpä yks mun lemppareista (: Oon meinannut hajoilla tohon siivoushommaan, ja näin asioilla on vaan tapana järjestyä. Sini <3 Universumi. Kiitos.

Sadepäivän ilo.

Tuo harmaus ja sateenropina saavat mut hymyilemään! Puin hauvan ylle kurahaalarin ja vedin jalkoihini punaiset saappaani. Läheisessä metikössä rämmin Murun kanssa aluskasvillisuudessa ihan vaan siitä ilosta, että kivaa olla ulkona raikkaassa ilmassa ja saada vaatteensa märiksi, jonka jälkeen voi mennä sisälle ja kääriytyä nojatuoliin villapaidan ja teeämpärin kanssa.



Talven jäljiltä tuolta teiden varsilta löytyy vähän kummaa tavaraa. Joku on unohtanut taipaleellensa esim. pikkuhousunsa :D



Nyt olis juuri oikea aika vuodesta kerätä nokkosenlehtiä yrttiteetä varten, kun ne on vielä nuoria ja hentoisia. En ihan tuosta keskustan laidalla olevasta metiköstä viitsi sitä tehdä, mutta toivottavasti innostun asiasta joku kerta, kun oon porukoilla vierailemassa.



En yleensä harrasta penkkiurheilua ollenkaan, mutta eilinen jääkiekkofinaali kiinnosti kyllä. Huvitti, kun Roopea ei kiinnostanut senkään vertaa, vaan se meni nukkumaan. No se sitten joutu välillä heräilemään, kun minä innostuksissani ryntäsin makkariin pomppimaan ja tuulettamaan, kun Suomi teki maaleja :D

Keskustelin vähän aikaa sitten yhden mallitytön kanssa. Se on tosi laiha, ja mua alkoi huolestuttamaan sen puheet painosta. Se on minua pitempi ja moooonta kiloa laihempi, mutta silti se kuvittelee olevansa minua "lihavampi". Ruokakaan ei näyttänyt sille tyttöselle maistuvan kunnolla. Mun oli tänään ihan pakko soittaa mallitoimistolle ja kertoa huolistani. Siellä oltiin myös huolissaan ja luvattiin puuttua asiaan. Meidän toimistolla ei ikinä käsketä ihmisiä laihduttamaan. Malleja tarvitaan kaiken kokoisia, eikä saa olla liian laiha. Me ei esitellä mitään huippumuotia, vaan ihan tavallisten vaateketjujen vaatteita, jotka on suunnattu ihan normaaleille ihmisille, joita löytyy ihan joka kokoa. Minultakin on mennyt työkeikkoja sivu suun sen vuoksi, että olen niin pienikokoinen. Minä olen tällainen luonnostaan, ja saankin olla. Ekoina vuosina minun syömisiäni vahdattiin, mutta vuosien myötä toimistolla ollaan opittu luottamaan siihen, että olen ihan terve ja syön kunnolla. Hyvä että ne huolehtii, vaikka minua kiukuttaa aina jos joku huomauttelee laihuudestani, sillä olen saanut kuulla siitä koko ikäni ja minua on sen vuoksi kiusattu koulussakin.

Miksi paino on niin kamalan tärkeä asia? PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH! Netti on täynnä kaiken maailman paskablogeja laihdutuksesta tyyliin "Tänään söin 800kaloria, OMG!!! Oon kauhea sika. Yritän huomenna pitää kalorit alle viidensadan." Ja sitten ihmetellään, miten parin päivän välein iskee kamala ahmimiskohtaus (jonka jälkeen sairaat raukat oksentavat kaiken pois). Tietysti keho yrittää saada tarvitsemansa ravinnon, jota se ei todellakaan saa tuollaisilla kalorimäärillä! Peruskulutus on esim. minulla yli 1300kaloria/vrk, joka siis kuluu, vaikka vain makaisi koko päivän paikallaan tekemättä mitään. (Voit laskea täällä omasi.) Pienen pieni sormen heilautuskin lisää kulutusta, joten todellinen kulutus on siis paljon tuota suurempi. HUOOOOOOOOOOOOH. Mitä tässä maailmassa tapahtuu?

Heh, tulipa vuodatus. Loppukevennykseksi vielä Murun eilistä ilakointia pallon kanssa porukoilla (:

Värikästä.

Meillä oli muotinäytösten välissä 2,5h vapaata aikaa. Meidän pukutilana oli joku iiiso tila, jonka jossain kulmassa oli lasten leikkipaikka. Istuskeltiin pöydän ääressä, jonka päällä oli kasa värikyniä ja väritettäviä kuvia. Mun alko tehdä mieli värittää semmonen, niin nappasin yhden kuvan itselleni. Pari muutakin tyttöä innostui ideasta. Kohta meitä oli siinä pari pöydällistä värittämässä kuvia lasten leikkiparkissa :D Harmittaa kun ei ole sitä kameraa vieläkään käytössä. Nyt siellä seinällä komeilee muitten väritettyjen kuvien joukossa kuva, jonka on värittäny "Sini 25vee".

Huomasin, että olin taas koko muotinäytöksen lyhin naismalli (172cm).

Ihania juttuja tänään. Kaikki on hyvin. <3.

Seinällä.

Vihreä tee ja eukalyptuksenlehdet maistuu yhdessä ihanalta.

Eilen oli vähän huono päivä, niin suoritin ympäristörikoksen ja piristin itseäni vaahtokylvyllä. Kylpy, kynttilät, kanelisuitsuke, Múm soimassa, eikä kiire mihinkään. Kyllä se mieli alkoi siitä sitten kummasti parantua (: Illemmalla oli näytösharkat. Vähän säpsähdin kun toimistolle saavuin, koska seinälle oltiin ripustettu se 2mx1m kokoinen banderolli, jossa on mun kuva :D Harkoissa olikin sitten aika tylsää. Mulla on Mikkelin näytöksessä neljä sisääntuloa, joista kolmessa oon yksin lavalla. En yleensä mieti etukäteen mitä yksin lavalla teen, niin siellähän sitten istuskelin suttaamassa sisääntulolistojani piirustuksilla, kun muut suunnitteli kuvioita. Harkkojen jälkeen käväsin Jalossa moikkaamassa herroja M ja R. Kotimatkalla nappasin mukaan pizzan lempipizzeriastani <3.

Hirveen pitkän vuodatuksen kirjotin tähän ihmisten kieroutuneista käsityksistä laihduttamisesta. Pysykööt se nyt julkaisemattomana, mutta älkää rakkaat ihmiset kohdelko kehoanne kaltoin. Ei se ole vihollinen, se on ystävä.

Näytöskuvia ja blaablaata

Eilen mallitoimistolla oli videonkatseluilta, jossa analysoitiin kevään näytöksiä. Minä en päässyt paikalle, mutta mulla oli siellä Satu vakoojanani. Ne oli siellä kuulemma eritelleet ja pohtineet porukalla, että miksi Sini on niin hyvä lavalla! Whii! Ainakin semmosia juttuja nousi esille, että en ikinä valita vaatteistani, vaan yritän esitellä ne aina parhaalla mahdollisella tavalla, osaan sopeutua erilaisiin tyyleihin ja ihan vaan se, että rakastan niin hirveesti olla siinä lavalla, että se näkyy (: Ihan hurjan kivaa kuulla, että ihmiset on puhuneet minusta selän takana hyvää!!!!!

Tässä on pari kuvaa Muodin Yöstä. Kuvaajana "Wolf Törre". Joo'o... ^^ Muodin Yössä oli muuten tosi ihana kampaaja laittamassa mun hiuksia. Se kysyi minulta, että onko mulla toiveita kampauksen suhteen. Semmonen on aika harvinaista. Toivoin että ainakin osa hiuksista olisi auki, ja toiveeni toteutettiin. Muutenkin mua kohdeltiin tosi hyvin, kyseltiin että eihän satu, kun pinnejä tungettiin tukkaan, ja kaikkea tuommoista. Kiva että välillä noinkin. Seuraavana päivänä Lahdessa hiukset kiinnitettiin kuminauhoilla (mikä ei todellakaan ole hiusystävällinen tapa), eikä minulta kyselty yhtään mitään, eivätkä otteet olleet mistään hellimmästä päästä. Silleen se yleensä menee kiireessä, eikä voi olettaa saavansa samanlaista kohtelua kuin maksavana asiakkaana. Siinä istut vaan hiljaa kun tukkaa raastetaan ja revitään, hyi /: Mutta tosiaan, valivalit pois! Se kuuluu tähän työhön.