Vanhempi.

Sovittiin yksi päivä, että siivotaan illalla. Pääsin koulusta aika aikasin, ja päätin alottaa siivoamisen jo keskenäni. Kun Roope tuli kotiin, olin ehtinyt jo siivota koko kämpän ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Kivaa että on joku sellainen, jota haluaa ilahduttaa. Roope halusi mulle kiitokseksi valmistaa illallisen. Se kävi kaupassa ja sulki keittiön ja olkkarin välissä olevasta ikkunasta verhon, etten näkisi mitä ruokaa se tekee. Pöytään kannettiin eteeni vuohenjuusto-pesto-rucola-pizzaa kera valkkarin. Join kolme lasia (Roope väittää että kaksi) ja olin ihan tosi hihityskunnossa. Hyviä aikoja <3.

Viime keskiviikkona tuli täyteen 26 kierrosta auringon ympäri tässä kehossa, jee! Tykkään vanheta. Sain lahjaksi mm. laulutunteja! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perjantaina oli porukoilla kakkukahvit perheen kesken. Ahdoin itseni täyteen suklaalehtikeksejä, joita kuuluu syödä vaan kun on syntymäpäivä. Tänä vuonna en muuten juhlinut.

Mua pyydettiin yhteen toiseen mallitoimistoon. Sanoin harkitsevani asiaa. Olisihan se kivaa välillä käydä lavalla, mutta musta tuntuu että mua kiinnostaa nyt muunlaiset jutut. Mietin vielä.

Pieni Vihreä Tunnehirviö on ollut tosi pitkään kiltisti. Oon ollut siitä vähän ihmeissäni. No eilen sitten sain paniikkikohtauksen, kun meillä oli vieraita. (Mietin pitkään, että viitinkö kirjottaa tänne näin henkilökohtaista, mutta menkööt. Josko vaikka auttaisi joitain muita paniikkihäiriöisiä tietää, että toisillakin on sama vaiva.) Hävetti ihan hirveesti. Voivoi. Lepäsin sitten loppuillan kotona omassa rauhassani. Kakkamaista. [Tuosta tulikin mieleen tarina tältä päivältä! Olin Murun kanssa lenkillä tuolla jossain lähiössä. Tunnollisen koiranomistajan elkein poimin hauvelini kikkareet pussiin. Roskista ei vaan näkynyt missään. Siinä kun hyvän tovin olin pussukka kädessäni kipitellyt, huomasin, että pussi oli alkanut pettää ja housuni, takkini ja Murun hihna olivat ihan *skassa, HYIIIIIIIIIIIIII :D Jaksoin vielä hyvän hetken etsiä roskista, mutta kun sellaista ei vaan mistään löytynyt, luovutin ja rikkinäinen pussi lensi ojaan.]

SUPERPÄIVÄ!

Mun kamera on ollut hukassa, eikä sen vuoksi täällä ole nyt oikeen kuvia ollut. Löysin sen äsken, eli ehkäpä taas niitä välillä olisi (:

Sain eilen tehtyä yhden kirjotuskurssin valmiiksi. Ihana tunne kun on päihittänyt koulutehtävän! Tuli myös kiva olo kun huomasin, että kaikki ruokakaupan ostokseni olivat luomua (luomukarjalanpiirakoita, luomukauramaitoa, luomukananmunia ja luomuomenoita).

Tänään heräsin virkeänä, joskin vähän surumielisenä. Olin nähnyt unta, jossa olin löytänyt kadoksissa olleen ametistikoruni, joka on minulle tärkeä. Se on ollut hukassa reilun kuukauden, ja harmistuin kun se oli edelleen hukassa. Nousin ylös, keitin puuroa, kävin Murun kanssa ulkona ja jumppasin. Olin merkannut kalenteriini työvuoroni väärin, niin menin sinne tänään turhaan. Hups. En kauheasti harmistunut, sillä olinhan saanut päiväni hyvin jo käyntiin, eikä työpaikka ole kaukana kotoani. Ehdin sitten tekemään tänään vaikka mitä! Pinkaisin yllättävästä vapaapäivästä innostuneena kirpputorille tekemään kasan löytöjä. Oon yrittänyt tietoisesti lisätä väriä tummanpuhuvaan vaatevarastooni, ja löysinkin pari ihanaa ja värikästä paitaa (: Nahkaiset kengät löytyi myös. Kotona innostuin siivoomaan vaatekaappiani ja muutakin asuntoa. Valloitin myös pyykkituvan ja pesin monta koneellista pyykkiä. Puhtaan pyykin seasta löysin ihanan yllätyksen: ametistikoruni! JEEEEEEEEEEE, olen niin iloinen että se on taas kaulassani <3 Enneuneksin.



Minun piti vielä tehdä tänään yksi koulujuttu, mutta taidan laiskuuksissani jättää sen huomiseen aamuun. Kandiseminaarikurssilla on vuodossa ideapaperin esittely, eli kerrotaan ryhmälle, millainen seminaarityöstä tulee. Meidän tiedekunnassa on aika erikoinen systeemi, nimittäin seminaarityö ja kandityö ovat kaksi ihan erillistä tuotosta. Aiheen täytyy olla eri, niin kuin myös sitten joskus gradussa. Aika vammasta minun mielestäni, mutta sitä perustellaan sillä, että näin perehdymme useampaan ympäristötieteen osa-alueeseen perusteellisemmin. Väsään huomenna jonkun esityksen kasaan ennen kymmentä, nyt ei vaan ihan hirveästi kiinnosta koko touhu.

Löysin kameran muistikortilta mun turbaanikilahduksesta kuvia :D Tässä teille yksi:

Murun kanssa.

Muru on kiva. Kävin sen kanssa Yläkaupungin Yössä. Kavereiden bändi päätti vetästä yllärikeikan Ilokiven edessä. Siihen ne raahas rummut ja vahvistimet, ja kunnon sotamaalissa rähisi :D Saivat ihan kunnon yleisönkin, eivätkä järjestyksenvalvojat kenkkuilleet. Jouduin Murun kanssa hiipimään sitten kyllä kauemmaksi, kun säälin pienen hauvani korvia. Kierreltiin sen jälkeen vielä yläkaupungilla ja tultiin kotiin. Söpö koira on kyllä ihan hillitön ihmismagneetti - lapsukaisista vanhuksiin tunkee porukka sitä rapsuttelemaan. Se on yleensä vaan ihan kiva.

Vilma ja Eki kävi täällä yllätysvierailulla. Tällä kertaa avasin jopa oven, vaikken tiennyt kuka sen takana on. Janikin kävi täällä tänään, jee (:

On se oma koti vaan maailman paras paikka.

Ropinaa.

Otsikko.

Pohdin tänään, että kuinkakohan hyvin onnistuis hotellihuoneen siivoaminen silmät sidottuna. Oon aika vakuuttunut siitä, että ne huoneet on jo niin tuttuja, ettei sen pitäisi olla edes kovin hankalaa ^^. Mun työkaverit piti mua vähän kahelina. Täytyy ehkä testata joku päivä.

Sänky on tässä uudessa kodissa taas Murulta kielletty paikka, eikä se oo sinne edes yrittänyt mennäkään. Välillä mun tekee mieli nukkua se kainalossani, niin otan päikkärit lattialla. Tänään joku herätti mut lattiapäiväuniltani pimpottamalla ovikelloa. En viitsinyt mennä avaamaan. Harvoin avaan oven, jos en ole ketään kotiini kutsunut. En minä tv-lupatarkastajaa pelkää, mulla ei ihan oikeesti ole sitä televisiota (: Äiti on opettanut, että kotonaan saa olla just silleen niin kun haluaa, eikä ovea tarvi avata jos ei huvita. Äiti lähti muuten eilen Kolumbiaan. Se on hurja nainen.

Mua pyydettiin leffaan tuhlaamaan vanhaksi meneviä lippuja. Katottiin Limitless, tykkäsin! Pienessä osassa oli samanlainen teepurkki, joka multa löytyy omasta kaapistani.

Kevät, koti, kookos.

Yksin kotona kynttilöiden kanssa. Murunkin luovutin vanhempieni hoivaan vappuviiletyksen tieltä. En vielä tiedä mitä päädyn huomenna tekemään, mutta luultavasti jotain hilpeää hyvässä seurassa. Vappumenoa olisi kovasti ollut muuallakin, mutta mulla on ihan ikävä näitä Jyväskylän kuvioita (: Ostin Alkosta vappupullon ja joku tyly kassatäti kysy henkkareita. Mulle ei myydä ees lottokuponkia ilman, että mun ikä tarkistetaan. Lähikaupassa ei sentäs enää kysytä papereita :D Muuten ei nuorelta näyttämisessä ole mitään vikaa, mutta se on vaan hitsinvitsin epäkätevää, kun vielä 25-vuotiaanakin täytyy olla kaikki lippulaput mukana.

Ihana kevät tuntuu paljaiden jalkojen alla vihreänä ruohona, sormenpäissä puhkeavina puiden lehtinä, iholla auringon lämpönä. Tämä on vuoden toivekkainta aikaa, jolloin ei voi olla hymyilemättä typerästi itsekseen kävellessään kadulla, kun kesä hiipii koko ajan lähemmäksi ja sulkee kohta lämpimään syliinsä.

Oon lakannut käyttämästä tavallisia kosteusvoiteita. Niiden sijaan levitän iholleni kookosöljyä. Sillä voi myös poistaa meikit iholta ja silmistä! Vähän öljyä vanulapulle ja pyyhkäisy -> putipuhdasta! Tuolla konstilla lähtee myös vahvat näytösmeikit. Mulla on niin herkkä iho, että yritän pitää kemikaalialtistuksen mahdollisimman pienenä. Muutaman viikon oon ollut pelkällä kookosöljyllä kasvoillakin ja eron huomaa kyllä (: Tuoksukin on kiva. Kookosöljyä käytän myös hiusnaamiona silloin tällöin.

Joku tässä kodissa vaan tuntuu niin hyvältä.

Whii.

Ihanananananananananana koti <3.