Muuttamista.

Kuukauden sisällä tulen muuttamaan kahdesti. Vähän on järjetöntä, mutta ei se mitään (: Aion luopua isosta osasta tavaroitani. Vaatteita ja kenkiä saa kuitenkin olla paljon ^^.

Olen ollut kahvilassa töissä reilun vuoden. Muutama vuoro enää, niin jätän sen homman toistaiseksi. Se on harmi ja iso helpotus. Sovittiin, että ilmoitan sitten jos/kun haluan taas palata.

Heräteostos: iPad! Ihan ikioma, jejejeeeeee!

Kuvassa meidän mökkitie. Kesä oli ihana.

Mökkihöperöksi.

Lauantaina mun mahassa lenteli lentoliskoja, jotka meinas nousta kurkusta ylös. Kävin myös laulukoulun matineassa laulelemassa säestäen itseäni pianolla. Sekin jännitti vähäsen, koska en ollut koskaan aiemmin esiintynyt pianolla itseäni säestäen.

Elämä meni jännästi ja johdatti minut ilmeisesti silleen, että ollaan nyt kuitenkin muuttamassa heinä-elokuuksi sellaiseen pieneen taloon pellon reunalle järven rantaan! Sanotaan meidän kämppä irti ja aletaan maalaisiksi. Luvassa on aamu-uinteja, veneilyä, saunomista, linnunlaulukonsertteja, omista marjapuskista marjojen poimimista smoothieen, nurmikon leikkaamista, grillausta, paljon omaa rauhaa ja toivottavasti vierailevia ystäviä. Murukin on varmasti onnellinen, koska sitä voi huoletta pitää vapaana. Töihin on sieltä vähän hankala kulkea, koska en halua hankkia kesäautoa itselleni, mutta luotan siihen että asiat järjestyy. Hyörin ja pyörin ihan innoissani koko eilisen, kun oltiin asia päätetty, hihiiiiii! Kesästä saa varmasti enemmän irti tuolla tavalla verrattuna tähän kaupunkikerrostaloasumiseen. Maailman siisteintä.

Väsyneenä uudessa kodissa.

Lauantaina Roope kokosi kavereittensa kanssa tavaransa kasaan ja vietiin ne Jyväskylään. Minä lähdin Murun kanssa tavarankanteluhässäkkää karkuun läheiseen metsään. Makoiltiin aurinkoisella kalliolla, heittelin Murulle keppiä, syötiin ketunleipiä, ihmeteltiin kiljuvaa fasaania, perhosia ja kukkia. Päätin, että parempi ihan suosiolla karata pois jaloista kuin ahdistua ja kiukutella. Mua ahdistaa muuttourakka. Eilen sitten Roopen tavarat raahattiin uuteen kotiin, ja minä toin vähän omianikin. Mun kaikki vaatteet on täällä ja suuri osa muistakin vähistä tavaroistani, mutta inhottaa kun niitä pitää taas olla raahaamassa. Täällä on vielä hirveesti tavaraa purkamatta.

Olohuone on saatu jo kuntoon, tästä tuli tosi hyvä. Parveke on aivan ihana! Makkariinkin oon tosi tyytyväinen. Meidän keittiö on lähtökohtaisesti ihan kamala; lohenpunaiset ikivanhat kaapit, harmaa kulunut muovimatto, eikä tilaa edes kunnolliselle ruokapöydälle. Päätettiin pistää sit ihan överiksi. Lattialla on sateenkaaren väreissä kirkuva matto, kattoon saattaa päätyä discopallo ja ruokapöydän tilalle tulee minun sähköpiano.

Toivottavasti ei tarvitsisi nyt hetkeen enää muuttaa. En jaksa.