25.4.2011

Väsyneenä uudessa kodissa.

Lauantaina Roope kokosi kavereittensa kanssa tavaransa kasaan ja vietiin ne Jyväskylään. Minä lähdin Murun kanssa tavarankanteluhässäkkää karkuun läheiseen metsään. Makoiltiin aurinkoisella kalliolla, heittelin Murulle keppiä, syötiin ketunleipiä, ihmeteltiin kiljuvaa fasaania, perhosia ja kukkia. Päätin, että parempi ihan suosiolla karata pois jaloista kuin ahdistua ja kiukutella. Mua ahdistaa muuttourakka. Eilen sitten Roopen tavarat raahattiin uuteen kotiin, ja minä toin vähän omianikin. Mun kaikki vaatteet on täällä ja suuri osa muistakin vähistä tavaroistani, mutta inhottaa kun niitä pitää taas olla raahaamassa. Täällä on vielä hirveesti tavaraa purkamatta.

Olohuone on saatu jo kuntoon, tästä tuli tosi hyvä. Parveke on aivan ihana! Makkariinkin oon tosi tyytyväinen. Meidän keittiö on lähtökohtaisesti ihan kamala; lohenpunaiset ikivanhat kaapit, harmaa kulunut muovimatto, eikä tilaa edes kunnolliselle ruokapöydälle. Päätettiin pistää sit ihan överiksi. Lattialla on sateenkaaren väreissä kirkuva matto, kattoon saattaa päätyä discopallo ja ruokapöydän tilalle tulee minun sähköpiano.

Toivottavasti ei tarvitsisi nyt hetkeen enää muuttaa. En jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.