31.10.2011

Huonompi päivä.

Rakas 31.10.2011!

Tämä on omistettu sinulle.



Onneks oot pian ohi.

Pari kuvaa.

Näitä en ookkaan teille vielä näyttänyt (: Kuvauksista viime kesältä.


30.10.2011

Tytöt.

Viikonloppuuni kuului kuusi tuntia joogaa, Aikuistensatutytön kanssa olemista ja tanssia.

2,5 tunnin astangajooga on muuten aika raskas setti! Mua alko tunnin loppupuolella huippaamaan, niin kun paria muutakin tyttöä. Ohjaaja päätti sitten, että jätetään suosiolla pari juttua tekemättä. Oli kuitenkin tosi kehittävä joogaviikonloppu. Hurjan paljon eroja on opettajien tyyleissä ja painotuksissa, sen huomasin.

Eilen illalla sain Satun tänne kylään. Käytiin kuplien kierimässä keskustassa. Baarista ei tarvinnut tällä kertaa yksin kotiin lähteä, kun sain Satun viereeni nukkumaan ^^. Tyttö nukkui kuulemma ekaa kertaa satiinilakanoissa. Ja siitä oli tosi huvittavaa, kun aloin kolmelta yöllä tehdä meille ruokaa. No kun oli nälkä!



[Huomatkaa hieno Spice Girls -tarra kuvan vasemmassa yläkulmassa!]



Tänään on ollut aika veemäinen ikävä. Minulla on ihan oma kokonainen elämä elettävänäni täällä, joten hyvin pärjään itseksenikin. On kuitenkin vaan paljon kivempaa, kun on se Tärkeä siinä arjessa mukana. Noh, onneksi se tulee kotiin jo ylihuomenna (: Niin se kuukausi vaan on jo melkeen kulunut.

26.10.2011

Asiantuntija.

Eilinen ja tämä päivä sujui kaavalla aamulla kouluun, sieltä töihin, illalla kotiin. Esitin tosiaan keskiviikkona ideapaperini kandiseminaarikurssilla ja se meni hyvin. Tuntui hyvältä, kun pitkästä aikaa minua arvioitiin jonkun muun kuin ulkonäön perusteella (vaikka tietysti olin laittautunut ihan pirun hyvän näköiseksi XD). Kolme professoria antoi palautetta ja kyseli juttuja työstäni ja aiheestani. Oli asiantunteva olo, kun osasin vastata hyvin (: Nyt tuntuu kivalta jatkaa sen työn kirjottamista.

On muuten ihan oma maailmansa tuo Ylistönrinne, jossa sijaitsee bio- ja ympäristötieteiden, fysiikan ja kemian laitokset. Kirjakielistä muminaa, lenkkareita, huppareita, reppuja, rasvaisia tukkia, silmälaseja. Sini luvs geeks <3! Ei kauheen monta korkkareilla sipsuttajaa tule siellä vastaan. No minä sipsutan niidenkin edestä.

Tänään toi posteljoonisetä kutsun ystäväiseni häihin! Ne on jo parin viikon päästä, enkä tiennyt asiasta etukäteen. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIH <3<3<3<3<3<3

24.10.2011

SUPERPÄIVÄ!

Mun kamera on ollut hukassa, eikä sen vuoksi täällä ole nyt oikeen kuvia ollut. Löysin sen äsken, eli ehkäpä taas niitä välillä olisi (:

Sain eilen tehtyä yhden kirjotuskurssin valmiiksi. Ihana tunne kun on päihittänyt koulutehtävän! Tuli myös kiva olo kun huomasin, että kaikki ruokakaupan ostokseni olivat luomua (luomukarjalanpiirakoita, luomukauramaitoa, luomukananmunia ja luomuomenoita).

Tänään heräsin virkeänä, joskin vähän surumielisenä. Olin nähnyt unta, jossa olin löytänyt kadoksissa olleen ametistikoruni, joka on minulle tärkeä. Se on ollut hukassa reilun kuukauden, ja harmistuin kun se oli edelleen hukassa. Nousin ylös, keitin puuroa, kävin Murun kanssa ulkona ja jumppasin. Olin merkannut kalenteriini työvuoroni väärin, niin menin sinne tänään turhaan. Hups. En kauheasti harmistunut, sillä olinhan saanut päiväni hyvin jo käyntiin, eikä työpaikka ole kaukana kotoani. Ehdin sitten tekemään tänään vaikka mitä! Pinkaisin yllättävästä vapaapäivästä innostuneena kirpputorille tekemään kasan löytöjä. Oon yrittänyt tietoisesti lisätä väriä tummanpuhuvaan vaatevarastooni, ja löysinkin pari ihanaa ja värikästä paitaa (: Nahkaiset kengät löytyi myös. Kotona innostuin siivoomaan vaatekaappiani ja muutakin asuntoa. Valloitin myös pyykkituvan ja pesin monta koneellista pyykkiä. Puhtaan pyykin seasta löysin ihanan yllätyksen: ametistikoruni! JEEEEEEEEEEE, olen niin iloinen että se on taas kaulassani <3 Enneuneksin.



Minun piti vielä tehdä tänään yksi koulujuttu, mutta taidan laiskuuksissani jättää sen huomiseen aamuun. Kandiseminaarikurssilla on vuodossa ideapaperin esittely, eli kerrotaan ryhmälle, millainen seminaarityöstä tulee. Meidän tiedekunnassa on aika erikoinen systeemi, nimittäin seminaarityö ja kandityö ovat kaksi ihan erillistä tuotosta. Aiheen täytyy olla eri, niin kuin myös sitten joskus gradussa. Aika vammasta minun mielestäni, mutta sitä perustellaan sillä, että näin perehdymme useampaan ympäristötieteen osa-alueeseen perusteellisemmin. Väsään huomenna jonkun esityksen kasaan ennen kymmentä, nyt ei vaan ihan hirveästi kiinnosta koko touhu.

Löysin kameran muistikortilta mun turbaanikilahduksesta kuvia :D Tässä teille yksi:

23.10.2011

Hiustenhoitoneuvoja.

Mallin työssä hiukset joutuvat koville. Hiuksia tupeerataan ja käristetään raudalla surutta. Kampaajat suhtautuvat malleihin yleensä ihan eri tavalla kuin maksaviin asiakkaisiin. Otteet ovat kovemmat ja työtahti on kiivas, sillä usein lyhyessä ajassa on loihdittava monta kampausta. Näytöskampaukset tehdään usein aikaisin aamulla, jolloin kampaajilla ei ole muita asiakkaita. Muotinäytökset ovat kuitenkin yleensä vasta myöhään illalla, joten näytöskampauksen on kestettävä koko päivän mahdollisimman moitteettomana. Tämän vuoksi tuuperaus ja hiusmuotoilutuotteiden käyttö on vielä agressiivisempaa kuin kuvauskampauksia loihdittaessa.

Hiukset ovat mallille tärkeä työväline. Rasittuneet hiukset ovat hauraat, elottomat ja katkeilevat. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että malli pitää hiuksistaan hyvää huolta. Minulta kysytään tosi usein, kuinka saan pidettyä hiukseni näin pitkinä. Suuri kunnia kuuluu varmasti geeneille, mutta tässäpä muutama vinkki, jotka varmasti osaltaan auttavat:

Vältä repimistä
Näytös- ja kuvauskampausten purkaminen on usein suuri projekti, koska hiukset on saatettu tupeerata aivan takkuun. Missään tapauksessa takkuisia hiuksia ei saa ikinä repiä auki harjaamalla väkivalloin! Repiminen katkoo ja venyttää hiuksia. Hius venyy herkimmin märkänä, joten märkiä hiuksia ei tulisi harjata ollenkaan. Takut olisi paras selvittää ennen pesua hellävaraisesti sormin, vaikka tähän erittäin takkuisten hiusten kanssa saattaakin mennä tunteja. Sitten voi vaikka laittaa hoitoaineen kuvaan tukkaan ja mennä suihkuttelemaan.

Anna hiusten kuivua luonnollisesti
Föönaus kuivattaa hiuksia, sillä kuuma ilma saa niistä kosteuden haihtumaan. Kuivat hiukset ovat hauraat ja kiillottomat. Aina kun mahdollista, jätä föönin huudattaminen väliin, ja anna hiusten kuivua luonnollisesti, niin suot hiuksille niiden ansaitseman levon. Älä kuitenkaan mene litimärillä hiuksilla nukkumaan, sillä sillon päänahka hautuu kosteudessa turhan pitkään, mikä saattaa aiheuttaa hiuspohjaongelmia.

Suojaa hiukset auringolta
Auringon UV-säteen haurastavat hiusta ja haalistavat sen väriä. Hiuksiaan voi varjella auringolta hiuksiin suihkutettavilla UV-suojilla, mutta paras suoja hiuksille on piilottaa ne hatun tai huivin alle ainakin keskipäivän paahtavimpina tunteina.

Vaihda kiharrusrauta lämpörulliin
Kiharrus- ja suoristusraudan lämpötila voi nousta jopa 230°C:seen! Mikään lämpösuoja-aine ei kykene täysin suojaamaan hiusta niin polttavilta lämpötiloilta. Vältä siis rautojen käyttämistä aina kuin mahdollista. Hellävaraisempi vaihtoehto kihartamiseen ovat lämpörullat, joita harvoin käytetään muotinäytöskampauksia tehtäessä, sillä matalamman lämpötilansa vuokse ne tarvitsevat pidemmän vaikutusajan.

Elä terveesti
Terveet hiukset kestävät päivän rasitukset paremmin. Hiukset saavat ravinnon viimeisenä kehossa, joten jo pienet puutostilat vaikuttavat niihin. Muista siis syödä hyvin! Hiukset ja hiuspohja tarvitsevat erityisesti hyvänlaatuisia rasvoja sekä A- ja D-vitamiineja. Stressiä on syytä välttää, sillä se voi jopa aiheuttaa hiustenlähtöä, joten muista myös liikkua ja nukkua hyvin.

Muita hiuselämäntapojani
Pesen hiukseni vain joka neljäs-viides päivä. En ole koskaan värjännyt hiuksiani (varsinkin vaalentaminen vahingoittaa hiuksia). En juurikaan koske niihin arkipäivänä, korkeintaan vaan harjaan ne. Käytän kampaamosta ostettuja shampoita ja hoitoaineita (tällä hetkellä joku Joicon setti, aiemmin oli Tigin S-Factoria). Leikkautan hiukseni aika harvoin, yleensä 0,5-1 vuoden välein.

Sellaisilla ajatuksilla tänään (:

20.10.2011

Sitä ja tätä.

Eilen heräsin vähän neljän jälkeen aamuyöllä. Yritin jatkaa unia. Kului tunti, mutta Nukkumattia ei vaan enää sängyssäni näkynyt. Nousin ylös. Keitin itselleni kamomillateetä ja luin jotain kevyttä (tällä kertaa se oli 7 vuotta vanha cosmopolitan). Ei auttanut. Nousin sitten ylös ja aloin tekemään niitä koulujuttuja. Jes, sain yhden homman valmiiksi! Sitten pystyinkin hyvällä mielillä lähtemään siskojeni kanssa kiertämään kirppiksiä, kun kutsu sellaiselle reissulle tuli. Mulla meni 25e ja nyt vaatekaappia täyttää uusi jakku, paita ja kolme mekkoa. Murulle toin tuliaisiksi kotiin Murun kokoisen pehmolelun, jonka kanssa se on onnessaan paininut. Illalla menin porukoille, jossa oli toisen siskon riehakkaat lapsoset paikalla. Muutaman tunnin siellä kestin, kunnes oli vaan ihan pakko lähteä karkuun sitä jatkuvaa riehumista. Huhhuh.

Viha. Se on tosi syövyttävä tunne. Sen kanssa ei ihminen kauhean hyvää elämää pysty elämään. Helpottaa kamalasti, jos vaikka puoliväkisin mielikuvissaan halaa vihan tunteita aiheuttavaa henkilöä ja antaa anteeksi. Ei ole mitään väliä, ansaitseeko tuo ihminen anteeksiannon vai ei. Rakkaus ja myötätunto eivät ole uusiutumattomia luonnonvaroja, niitä voi kyllä huoletta kaataa vaikka likasankoon. Tietenkään ei pidä vaan maata hiekkana ihmisten jalkojen alla, mutta tekee itselleen suuren palveluksen, jos osaa päästää irti vihastaan.

Kasvoja menneisyydestä, outoja unia, hyvä olo omassa kehossa.

18.10.2011

Takkutukka.

Tänään oli tukanselvityspäivä. Oon ihan sitä mieltä, että hiusmömmöt on muutamassa vuodessa kehittyneet, koska ei tota lakkatupeerauspehkoa meinannut millään saada selväksi. Monta tuntia selvittelin sitä kärsivällisesti sormilla muiden puuhieni lomassa. Oli yksi niin paha takku, että loppujen lopuksi leikkasin sen vaan pois ): Torstain näytöskampausta varten tukkaani suihkutettiin kampausnestettä, lakkaa, tupeerattiin, kuumalla raudalla päältä, lisää lakkaa, tupeerausta ja lakkaa. Ihan hullua. Laitoin selvityksen jälkeen kuivaan tukkaan hoitoaineen ja annoin vaikuttaa muutaman tunnin. Tukka-parka, mutta onneksi kukaan ei ole sitä nyt lähiaikoina raastamassa.

Mun hiuksilla ei ole nyt kyllä mennyt kovin hyvin - niitä on nimittäin alkanut lähteä aika paljon päästä. Viimeksi kun... ööööööööö... reilu kahdeksan vuotta sitten lähti hiuksia, syynä oli raudanpuutos, joten alotin nyt heti asian havaittuani rautakuurin. Mun hemoglobiini on varmuuden vuoksi sen jälkeen mitattu vuoden-kahden välein, ja se onkin pysynyt ihan hyvänä aiemmin. Toivottavasti rauta nyt auttaisi tukanlähtöön, en halua menettää paksua tukkaani.

Niin joo, tuli viime viikolla täyteen yhdeksän vuotta kasvissyöjänä! Ja kyllä, tuo raudanpuutos liittyi ihan varmasti siihen, kun yhtäkkiä vaan lopetin lihan syömisen, enkä siis saanut enää hemirautaa mistään. Hemirauta on kasviperäiseen rautaan verrattuna paljon helpommin imeytyvää. Kasvisruuasta saa kyllä tarpeeksi rautaa, mutta keholla saattaa mennä hetki aikaa totuttelemiseen. Nyt mahdolliseen rautavajeeseeni saattaa olla syynä vihreä tee, jota lipitän nykyään joka ateriankin yhteydessä. Oon suoraan sanottuna vuosien varrella ihan unohtanut ettei se kannata, koska tee haittaa raudan imeytymistä. HUPS. Täytyykin vaihtaa ruokajuoma johonkin muuhun.

Yritin tänään opiskella, mutta ei siitä mitään tullut, kun kotona on ihan liikaa virikkeitä. Päätinkin, että huomenna kipitän heti aamusta kirjastolle opiskelemaan. Nyt mulla on menossa kirjoituskurssi, englannin verkkokurssi ja kandiseminaarityön teko. Tekemistä on siis ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Hyvä vaan (:

Nyt joogahetken ja romaanin lukemisen kautta unille, muimui.

17.10.2011

Ikävä.

Siellä ne yhet vetelee ihka uudella Mustangilla pitkin maailmaa. Tänään olivat menossa surffaamaan, huomenna käymään Meksikossa, myöhemmin tällä viikolla Vegasiin. Ollaan puhuttu joka päivä puhelimessa, se maksaa 4 senttiä/minuutti enemmän kuin Suomen sisällä soitteleminen. Ei ole kallis hinta!

Yksikseen oleminen ei ole ollut kauhean vaikeaa, mutta nyt on vähän itku silmässä. Meen nukkumaan patjalle ja otan Murun kainaloon. Jospa helpottais.

Vielä kaksi viikkoa.

Ikävä.

Vähän on itku silmässä. Meen nukkumaan patjalle ja otan Murun kainaloon.

Pyyhkeenryöstäjä.

Torstaiaamuna ennen meikkiä ja kampausta:



Torstai-iltana näytöksessä (kuva: Pasi Hakala/Studio Varjo):




Perjantaina:



Meidän toimistossa mallit tosiaan itse suurelta osin suunnittelee sisääntulot näytöksiin. Siitä seuraa sitten vähän tämmöstä: "Sini, me aateltiin, että tullaan lavalle pyyhkeet lanteilla, ja sit sä riisut ne meidän päältä ja meillä on siellä alla ne boxerit!" No niinhän me sitten tehtiin XD.

Lauantaiksi isä nakitti minut myymään lippuja korispeliin. Se on kyllä onneksi aika helppoa ja kivaa hommaa: lipunmyyntipöytä on ihan kentän laidalla, eikä lippuja myydä kuin puoliaikaan asti. Jäin kyllä katsomaan pelin loppuun. Käyn katsomassa isän joukkueen pelejä satunnaisesti muutenkin, viimeksi pari viikkoa sitten.





Eilen kävin Lutakossa kirppiksellä Janin kanssa, ja se tuli sitten vielä täällä käymään teellä. Lopun illan katsoin leffaa, leikin Murun kanssa ja soitin pianoa. Muutama tahti ei meinannut millään luistaa, niin soitin sen pätkän sitten peräkkäin sata kertaa. Nyt sujuu ^^.

Tämä päivä lähti käyntiin aamiaisen jälkeisellä jumpalla. Ilta kuluu kahvilassa pullan tuoksussa. Kivaa on tämä elämä (:

15.10.2011

Risteilyllä.

Torstain ja perjantain vietin jo legendaariseksi muodostuneella risteilyllä mallitoimiston väen kanssa. Vähän jopa pelotti lähteä :D Sen verran hurjaa on aiemmin ollut. Risteilyllä oli torstai-iltana muotinäytös. Mulla oli siinä sellainen selästä tosi avonainen mekko, joten mut määrättiin olemaan ilman rintsikoita muutaman tunnin ennen näytöstä, jottei selässä olisi mitään painaumia niistä. Niinhän sitten piti tehdä.



Kolme vuotta sitten olin tapahtumassa, jossa meillä oli muotinäytös ja siellä esiintyi myös mm. Sturm Und Drang. Ne tuli paikalle, kun me oltiin alusvaattesillaan siellä takatilassa. Joku juttu tässä nyt kyllä on, koska kun oltiin laivalla sovittamassa alusvaatteita näytöstä varten, joku niistä pojista pamahti taas paikalle :D Aika nopeasti kyllä hävis siitä sit, kun tais säikähtää. Ne oli tosiaan siellä laivalla esiintymässä.

Oltiin menossa ennen näytöstä syömään buffettiin. Yksi mallityttö riemuitsi suureen ääneen siitä, kun sillä ei ollut alusvaatesisääntuloa muotinäytöksessä: "Jes, mulla ei oo alusvaatteita!!! Voin syödä niin paljon kun haluun!!!" :D:D:D:D Pikkasen sai outoja katseita laivan henkilökunnalta ja muilta risteilijöiltä. Ja kerrankin se en ollut minä, joka kailottaa jotain tommosta!

Meidän piti olla pukutilassa puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Menin sinne Essin kanssa, eikä siellä näkynyt yhtään ketään. Ehkä varttia ennen näytöstä sinne alkoi saapua porukkaa ja näytösvaatteita. Huomasin, että olin kuitenkin valikoinut mukaani ihan hajalliset sukkahousut, ja minun piti vielä lähteä hytistä hakemaan ehjät. Löysin Satun hytistä. Se oli vasta päässyt meikkauksesta lähtemään ja oli kasaamassa näytöstavaroita. Tuossa vaiheessa näytöksen alkuun oli aikaa viisi minuuttia. Meillä oli pikkaisen kiire! Kun kipitettiin hurjaa vauhtia käytävällä hissiä kohti, törmättiin yhden vaateliikkeen omistajaan, joka kiikutti siellä paniikissa näytösvaatteita. Se oli unohtanut ajan kulun, ja oli vähän myöhässä sekin :D Noh, ei siinä sit mitään, kuin että pukuhuoneeseen, ekat vaatteet äkkiä niskaan ja lavalle. Hyvin meni.

Näytöksen jälkeen korjailtiin vähän näytöskampauksia itseämme miellyttävimmiksi ja vaihdettiin vaatteet. Ilta sujui tanssien ja riehuen pitkin laivaa. Minulle ei oikein iloliemi maistunut ja alkoi kauheasti väsyttää jo kolmelta, niin menin suosiolla nukkumaan. Aina kun eräs hyttitoverini tuli käymään hytissä yön (ja aamun) aikana, se anto mulle pusun poskelle ja selitti, että se tekee musta rakettispaghetin ja kääri mun ympärille peittoa. Hihiii, pöljät <3. Melkeen kaikki muut jaksoi kukkua seitsemään-kahdeksaan asti aamulla. Mua harmitti ainoastaan se, että ne oli bailannu niitten Sturm Und Drangienkin kanssa, enkä minä ollut mukana XD. Seuraava päivä oli myös juhlimista. Meidän hyttiin mm. tunki yhdessä vaiheessa 15 ihmistä. Käytiin myös kuuliaina kuuntelemassa Leena Sarven pitämä luento, ja oi että se nainen kyllä osaa ottaa tilanteen haltuun!

Lähdin iltaan aika barbie-lookilla.



Maailman ihaninta kuulla, että selän takana ollaan puhuttu musta hyvää ^^.

Tuo risteilyllä ollut muotinäytös oli minun viimeiseni nyt ainakin hetkeen. Aivan ihana on tuo meidän porukka, tulee hirveä ikävä <3. Onneks niitä näkee joskus muutenkin.

9.10.2011

Tenttipaniikki!



Iiiiiiiiiiiik, huomenna on eka tentti varmaan vuoteen! Tai oikeestaan kaksi. Toinen on solubiologiaa ja toisen kurssin nimi taisi olla Energy and sustainability. Hirveen mielenkiintosia juttuja. On se vaan jännä, miten tenttikirjat alkaa tentin lähestyessä ällöttää, vaikka niitä vois muuten vaan lukea ihan huvikseen.

*tut, mä meen vaan nukkumaan.

8.10.2011

Taas saa jutskailla (:

Sallin kommentoinnin rekisteröityneille käyttäjille. Jospa se karsis vähän niitä anonyymejä avautumisia, joita en vaan millään välittäis lueskella.

Hengittäen.

Olin eilen tupareissa, jossa esiintyi bändi. Kyllä, kerrostalokaksiossa :D Tupa oli täynnä kavereita ja olo selväpäisen hilpeä. Olin väkertänyt kotona kampauksen, joka tuhoutui heti kun astuin ovesta sisään kunnon syysmyrskyyn. Vähän kiukutti XD. Mutta ei se kivaa iltaa kuitenkaan häirinnyt.

Tupareista kipitin Bran synttäreille, jonne minut oli kutsuttu. Avecikseni sain Elli-tyttösen, joka näytti tavalliseen tapaansa ihan nukelta valtavine silmineen. Tanssimista saippuakuplasateessa. Musiikin rytmi, suljetut silmät, kasvoilla hymy. Siinä on elämän jumalallisuus jotenkin niin ihanan läsnä. Joku tanssilattialähentelijä säikähti, kun hienona reaktiona siihen aloin vaan kirkumaan :D

Lahjoitin drinkkilippuni janoisemmille kavereilleni ja suuntasin kotiin aika aikaisin. Tänään on opiskelupäivä, eikä se onnistu väsyneenä, kun ei meinaa aina pirteänäkään. Soitin yöllä vielä pianoa kuulokkeet päässäni. On meneillään taas kausi, kun oon ihan hurahtanut soittamiseen <3.

Joku kävi taas tänään pimpottamassa ovikelloa. Ei huvittanut avata ovea.

Vähän stressaa tentit ja semmoset, mutta helpottaa kun katselee elämäänsä edes vähän kauempaa. Terveys, mahdollisuudet, ihmiset. Olemassaolon ihanuus. Päällä R:n villapaita, sylissä pieni pörröinen koira ja taivaalla pilvenhattaroita.

No nyt kyllä pitäisi lukea tenttiin. Moikka.

5.10.2011

.okkistO

Tänään minua on ilahduttanut:

-Ihana pianoni, jota voisin soittaa kaiket päivät onnellisena
-Ihana työpaikka, jossa saan juoda teetä pitkin päivää ilmaiseksi, jutella ihmisten kanssa ja hymyillä vaan leivosten ja kahvin tuoksussa
-Ihana pieni koirani, joka aina tekee melkein voltteja ilosta, kun saavun sen luo kotiin
-Puhelimet, joilla tavoittaa ihmisen, vaikka se olisi toisella puolella maapalloa
-Se, että asiat muuttuvat
-Vuohenjuusto

Tänään minua on harmittanut se, että tukka on pakko välillä pestä.

Ja kuinka siistiä on, että sulta vaan kysytään, että haluutko muuttaa Lontooseen silleen, että oltais siellä vaikka puolet ajasta? Käy minulle! Saa ny nähä, käykö Universumille.

4.10.2011

Kuun kausi.

Kuukaudessa hiukset kasvavat yhden senttimetrin.
Kuukaudessa kuu kiertää maapallon ympäri noin yhden kerran.
Kuukaudessa pystyy opetella soittamaan monta uutta biisiä.
Kuukaudessa ehtii siivota ja sotkea kodin monta kertaa.
Kuukaudessa tulee ihan kamala ikävä.

3.10.2011

Toinen sija ja lihansyöjäkasveja.

Olin siis lauantaina Tigi Photo Awardsissa, ja minusta otettu kuva sijottui kampaussarjassa toiseksi, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Harmi kun mukaan ottamasta kamerastani olikin akku loppu, eikä mukana ollut laturia ): Gaalan teemana oli karnivaali, joten Vanha Yo-talo oli täytetty väreillä ja sirkustaiteilijoilla. Siellä käveli semmosia hujoppeja puujaloilla ja kaiken maailman akrobaatteja. Minulle taiteiltiin ilmapallosta puudeli ^^. Juontaja oli vaihtunut Anne Kukkohovista Kristiina Komulaiseksi, eikä asiaa selitetty yhtään mitenkään. Oli ilmeisesti ihan viime tipan vaihdos, koska gaalan jälkeen saadussa lahjakassissa oli esite, jossa kerrottiin mm. missä Anne Kukkohovin hiukset oli laitettu, ja mistä vaatteet olivat kotoisin. Etukäteen oltiin mainostettu Chisua ja "bilebändiä", joka oli yhtä kuin mies+kitara :D Ekstraesiintyjänä oli Martina Aitolehti :D Muotinäytöskin oli, enkä ikävä kyllä tykännyt oikein siitäkään. Noh, tykkäsin niistä sirkustaiteilijoista tosi paljon! Ruoka oli hyvää, eikä kasvissyöjälläkään ollut pulaa vaihtoehdoista. Paikalla oli paljon tuttuja, koska Jyväskylästä oltiin tultu kunnon porukalla kannustamaan kampaussarjan voittajaksi yltänyttä Marikaa hänen työpaikaltaan.

Gaalasta kipitin mutkien kautta punaisine sukkahousuineni, pilkkumekkoineni, kolmen sentin mittaisine irtoripsineni ja minisilinterihattuineni hotellin vällyjen väliin. Aamupala meni vähän hukkaan, kun oikeestaan vaan tuijotin ruokia appelsiinimehulasi kädessäni ja palasin sitten takaisin nukkumaan edellisen päivän juhlaoloa pois. Myöhemmin sunnuntaina syötiin vielä Roopen kanssa ravintolassa, ennen kuin minä lähdin takaisin Jyväskylään. Tihrustin vähän siinä itkua, kun iski jo etukäteisikävä. (Roope tosiaan lähti Kaliforniaan kuukaudeksi.) Tarjoilija toi sillon ruuat, ja oli muistanut minun tilaamani annoksen väärin. Se ihan hätääntyi, kun selvästi luuli minun menneen pois tolaltani sen ruuan takia :D Voi parkaa.

Tänään olen lukenut tenttiin, juonut teetä kaljatuopista ja käynyt äitin kanssa Viherlandiassa. Minun piti hankkia kukka-amppeli ja siihen joku rehu, mutta ostinkin sitten metrin korkuisen traakkipuun, hups. Arvostin taas äitiäni, kun se halusi välttämättä mennä katsomaan lihansyöjäkasveja, ja pyysi mua sylkäisemään yhteen semmoseen kannuun, jotta se sulkeutuisi. Se arvosti mua, kun sylkäisin.