Vanhempi.

Sovittiin yksi päivä, että siivotaan illalla. Pääsin koulusta aika aikasin, ja päätin alottaa siivoamisen jo keskenäni. Kun Roope tuli kotiin, olin ehtinyt jo siivota koko kämpän ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Kivaa että on joku sellainen, jota haluaa ilahduttaa. Roope halusi mulle kiitokseksi valmistaa illallisen. Se kävi kaupassa ja sulki keittiön ja olkkarin välissä olevasta ikkunasta verhon, etten näkisi mitä ruokaa se tekee. Pöytään kannettiin eteeni vuohenjuusto-pesto-rucola-pizzaa kera valkkarin. Join kolme lasia (Roope väittää että kaksi) ja olin ihan tosi hihityskunnossa. Hyviä aikoja <3.

Viime keskiviikkona tuli täyteen 26 kierrosta auringon ympäri tässä kehossa, jee! Tykkään vanheta. Sain lahjaksi mm. laulutunteja! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perjantaina oli porukoilla kakkukahvit perheen kesken. Ahdoin itseni täyteen suklaalehtikeksejä, joita kuuluu syödä vaan kun on syntymäpäivä. Tänä vuonna en muuten juhlinut.

Mua pyydettiin yhteen toiseen mallitoimistoon. Sanoin harkitsevani asiaa. Olisihan se kivaa välillä käydä lavalla, mutta musta tuntuu että mua kiinnostaa nyt muunlaiset jutut. Mietin vielä.

Pieni Vihreä Tunnehirviö on ollut tosi pitkään kiltisti. Oon ollut siitä vähän ihmeissäni. No eilen sitten sain paniikkikohtauksen, kun meillä oli vieraita. (Mietin pitkään, että viitinkö kirjottaa tänne näin henkilökohtaista, mutta menkööt. Josko vaikka auttaisi joitain muita paniikkihäiriöisiä tietää, että toisillakin on sama vaiva.) Hävetti ihan hirveesti. Voivoi. Lepäsin sitten loppuillan kotona omassa rauhassani. Kakkamaista. [Tuosta tulikin mieleen tarina tältä päivältä! Olin Murun kanssa lenkillä tuolla jossain lähiössä. Tunnollisen koiranomistajan elkein poimin hauvelini kikkareet pussiin. Roskista ei vaan näkynyt missään. Siinä kun hyvän tovin olin pussukka kädessäni kipitellyt, huomasin, että pussi oli alkanut pettää ja housuni, takkini ja Murun hihna olivat ihan *skassa, HYIIIIIIIIIIIIII :D Jaksoin vielä hyvän hetken etsiä roskista, mutta kun sellaista ei vaan mistään löytynyt, luovutin ja rikkinäinen pussi lensi ojaan.]

Opiskeleva, parrakas ja vihreä juoksulenkki väärinpäin.

Noni. Nyt on tehty ja esitetty kandiseminaarityö, kirjoitettu yksi essee ja tehty yksi tentti. Vielä ensi viikon alussa kaksi tenttiä ja yksi essee, niin joululomajeejee on täällä! (Eli siis ehtii käymään enemmän töissä, mutta kuitenkin ^^)

Perjantaina olin Satun kanssa Lutakossa bändärinä. Tuli piirreltyä sydämiä bäkkärin seinään, letitettyä hevimiehen partaa ja tanssittua huonoa teknoa jossain kellarihuoneessa. Lauantaiksi olin lupautunut myymään taas lippuja korispeliin, ja ei kyllä kauheen kiva paikka ollut summereineen, ihmisineen ja pallon pomputuksineen hieman edellisestä illasta pääkipuiselle Sinille. Nooooh, oma vika oli se olo ^^.

Lauantaina oli kaverin synttärit, josta karattiin Satun kanssa nälkäisinä grillille ja jatkettiin Shakeriin, jossa herra dj täytti lupauksensa soittaa meille Led Zeppeliniä väärinpäin, jos paikalle ilmaannutaan. Hihi.

On ollut idyllistä parisuhdeaikaa: yhteisiä juoksulenkkejä, ulkona syömistä, musiikkikeikka popparissa, mun vanhempien luona kokkausta ja saunomista. Ja tietenkin sitä ultimaattisen romanttista pyykinpesua, argh. Kävin siis sunnuntaina ekaa kertaa elämässäni juoksulenkillä jonkun toisen kuin Murun kanssa. Ihanaa rääkkiä juosta parempikuntoisen kanssa! Käytiin tiistaina uudestaan. Mua myös aina ihmetyttää Murun energiavaraston valtavuus.

Nyt teetä, päiväunet ja sitten tenttikirjojen ääreen. Se pieni ja vihreä on osannut ottaa vähän rennommin.

Väsy.

Välillä elämässä joutuu palaamaan perusasioiden äärelle.

-Täytyy muistaa syödä.
-Ei saa ottaa liika töitä tai opintoja.
-Ei saa liikaa murehtia mitä muut ihmiset on mieltä.
-Ei saa muutenkaan murehtia.
-Ja sitten kun on paha mieli, siitä ei tarvitse liikaa huolestua. Se menee kyllä ohi.
-Ei saa verrata itseään liikaa toisiin. Minä ja sinä ollaan molemmat arvokkaita juuri tällaisina.

Hohtavia kultareunuksia tai kokonaisia kultapilviä on onneksi joka puolella.

-Pieni pehmeä superiloinen puudeli
-Ystävä, joka aina vaan jaksaa mun juttuja kuunnella
-Laulun ja soiton taika
-Sopivan sekopäinen perheeni
-Liikunnan tuoma piristys ja hyvä olo
-Oma koti, jonka ovea ei tarvitse avata kellekään
-Se Tärkeä, joka ottaa syliin jos kuitenkin tulee suru

Käärin vihreän örvelöni lämpimään vilttiin, juotan sille teetä ja laitan sille jotain kivaa musiikkia. Silisilituitui, rakas pälli.

Kissalaukussa hyrrä.

Lähdettiin eilen anoppilaan kyläilemään. Tuli syötyä paljon jäätelöä ja löydettyä neliapila ja viisiapila. Keräilin pienenä neliapiloita. Oon löytänyt myös mooooonta viisiapilaa ja yhden kuusiapilankin. Eilen se viisiapila vaan jotenkin osui silmääni kävelylenkillä, vaikken tarkoituksella etsinyt mitään. Muunlaisia löytöjä tein myös ^^. Löysin kirppikseltä aivan superhienon käsilaukun! Se on niinku kissan pää. Sain Roopelta sen vanhan hyrrän, jota oon sitten kannellut mukanani. Muru yritettiin hemmotella pilalle kananlihalla, ja nyt sen maha on ihan sekasin yliannostuksesta. Kiva /: Täytyy keskellä yötäkin nousta käyttämään sitä ulkona, mutta onneksi se sentään osaa ilmottaa, millon täytyisi ulos päästä (: Tänään tultiin illaksi kotiin. Meille tuli kiva vieras ainakin täksi yöksi.

Kivaa kun Pieni Vihreä Tunnehirviöni osaa aika usein ottaa asioita vastaan tosi hienosti. Asioita, joista voisi periaatteessa olla jopa vähän paniikissa ja murehtia itsensä puhki, mutta pieni örvelöni vaan kohauttaa olkapäitään ja tykkäilee sammakkosankareiden muotoisista pilvenhattaroista. Mutta ei siis mitään hätää ole, eiei. Hyvin on elämä. Elämä on hyvä.

Örvelöitä joka puolella.

Eilen trimmasin Murulle kesäturkin ja pesin sen. Karvaolennosta löytyi ruma örvelö, punkki nimittäin. Yhhyh, ei ole kivoja ollenkaan. Murulla on punkkien karkotukseen yrttipanta, joka toimii aika hyvin, muttei täydellisesti kuitenkaan. En haluu semmosta kauheeta myrkkypantaa pienelle hauvelilleni laittaa /: Teidän iloksenne valokuvasin sitä punkkia!



Jonkun toisen örvelön koti.



Tänään oon ollut koko päivän neljän seinän sisällä erään pienen vihreän örvelön kanssa. Pieni Vihreä Tunnehirviöni on ollut tosi ääliö. Se on vaan kiukutellut mulle, eikä oo oikeen mikään sen kanssa onnistunut. Harmittaa, koska nytkin voisin olla kavereiden kanssa puistossa köllöttelemässä. Tuo Vihreä vaan yrittää vollottaa joka asiasta. HUOH. En jaksa enää kattella tätä menoa, meen ihan suosiolla vaan nukkumaan.