Takkutukka.

Tänään oli tukanselvityspäivä. Oon ihan sitä mieltä, että hiusmömmöt on muutamassa vuodessa kehittyneet, koska ei tota lakkatupeerauspehkoa meinannut millään saada selväksi. Monta tuntia selvittelin sitä kärsivällisesti sormilla muiden puuhieni lomassa. Oli yksi niin paha takku, että loppujen lopuksi leikkasin sen vaan pois ): Torstain näytöskampausta varten tukkaani suihkutettiin kampausnestettä, lakkaa, tupeerattiin, kuumalla raudalla päältä, lisää lakkaa, tupeerausta ja lakkaa. Ihan hullua. Laitoin selvityksen jälkeen kuivaan tukkaan hoitoaineen ja annoin vaikuttaa muutaman tunnin. Tukka-parka, mutta onneksi kukaan ei ole sitä nyt lähiaikoina raastamassa.

Mun hiuksilla ei ole nyt kyllä mennyt kovin hyvin - niitä on nimittäin alkanut lähteä aika paljon päästä. Viimeksi kun... ööööööööö... reilu kahdeksan vuotta sitten lähti hiuksia, syynä oli raudanpuutos, joten alotin nyt heti asian havaittuani rautakuurin. Mun hemoglobiini on varmuuden vuoksi sen jälkeen mitattu vuoden-kahden välein, ja se onkin pysynyt ihan hyvänä aiemmin. Toivottavasti rauta nyt auttaisi tukanlähtöön, en halua menettää paksua tukkaani.

Niin joo, tuli viime viikolla täyteen yhdeksän vuotta kasvissyöjänä! Ja kyllä, tuo raudanpuutos liittyi ihan varmasti siihen, kun yhtäkkiä vaan lopetin lihan syömisen, enkä siis saanut enää hemirautaa mistään. Hemirauta on kasviperäiseen rautaan verrattuna paljon helpommin imeytyvää. Kasvisruuasta saa kyllä tarpeeksi rautaa, mutta keholla saattaa mennä hetki aikaa totuttelemiseen. Nyt mahdolliseen rautavajeeseeni saattaa olla syynä vihreä tee, jota lipitän nykyään joka ateriankin yhteydessä. Oon suoraan sanottuna vuosien varrella ihan unohtanut ettei se kannata, koska tee haittaa raudan imeytymistä. HUPS. Täytyykin vaihtaa ruokajuoma johonkin muuhun.

Yritin tänään opiskella, mutta ei siitä mitään tullut, kun kotona on ihan liikaa virikkeitä. Päätinkin, että huomenna kipitän heti aamusta kirjastolle opiskelemaan. Nyt mulla on menossa kirjoituskurssi, englannin verkkokurssi ja kandiseminaarityön teko. Tekemistä on siis ihan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Hyvä vaan (:

Nyt joogahetken ja romaanin lukemisen kautta unille, muimui.

Sadepäivän ilo.

Tuo harmaus ja sateenropina saavat mut hymyilemään! Puin hauvan ylle kurahaalarin ja vedin jalkoihini punaiset saappaani. Läheisessä metikössä rämmin Murun kanssa aluskasvillisuudessa ihan vaan siitä ilosta, että kivaa olla ulkona raikkaassa ilmassa ja saada vaatteensa märiksi, jonka jälkeen voi mennä sisälle ja kääriytyä nojatuoliin villapaidan ja teeämpärin kanssa.



Talven jäljiltä tuolta teiden varsilta löytyy vähän kummaa tavaraa. Joku on unohtanut taipaleellensa esim. pikkuhousunsa :D



Nyt olis juuri oikea aika vuodesta kerätä nokkosenlehtiä yrttiteetä varten, kun ne on vielä nuoria ja hentoisia. En ihan tuosta keskustan laidalla olevasta metiköstä viitsi sitä tehdä, mutta toivottavasti innostun asiasta joku kerta, kun oon porukoilla vierailemassa.



En yleensä harrasta penkkiurheilua ollenkaan, mutta eilinen jääkiekkofinaali kiinnosti kyllä. Huvitti, kun Roopea ei kiinnostanut senkään vertaa, vaan se meni nukkumaan. No se sitten joutu välillä heräilemään, kun minä innostuksissani ryntäsin makkariin pomppimaan ja tuulettamaan, kun Suomi teki maaleja :D

Keskustelin vähän aikaa sitten yhden mallitytön kanssa. Se on tosi laiha, ja mua alkoi huolestuttamaan sen puheet painosta. Se on minua pitempi ja moooonta kiloa laihempi, mutta silti se kuvittelee olevansa minua "lihavampi". Ruokakaan ei näyttänyt sille tyttöselle maistuvan kunnolla. Mun oli tänään ihan pakko soittaa mallitoimistolle ja kertoa huolistani. Siellä oltiin myös huolissaan ja luvattiin puuttua asiaan. Meidän toimistolla ei ikinä käsketä ihmisiä laihduttamaan. Malleja tarvitaan kaiken kokoisia, eikä saa olla liian laiha. Me ei esitellä mitään huippumuotia, vaan ihan tavallisten vaateketjujen vaatteita, jotka on suunnattu ihan normaaleille ihmisille, joita löytyy ihan joka kokoa. Minultakin on mennyt työkeikkoja sivu suun sen vuoksi, että olen niin pienikokoinen. Minä olen tällainen luonnostaan, ja saankin olla. Ekoina vuosina minun syömisiäni vahdattiin, mutta vuosien myötä toimistolla ollaan opittu luottamaan siihen, että olen ihan terve ja syön kunnolla. Hyvä että ne huolehtii, vaikka minua kiukuttaa aina jos joku huomauttelee laihuudestani, sillä olen saanut kuulla siitä koko ikäni ja minua on sen vuoksi kiusattu koulussakin.

Miksi paino on niin kamalan tärkeä asia? PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH! Netti on täynnä kaiken maailman paskablogeja laihdutuksesta tyyliin "Tänään söin 800kaloria, OMG!!! Oon kauhea sika. Yritän huomenna pitää kalorit alle viidensadan." Ja sitten ihmetellään, miten parin päivän välein iskee kamala ahmimiskohtaus (jonka jälkeen sairaat raukat oksentavat kaiken pois). Tietysti keho yrittää saada tarvitsemansa ravinnon, jota se ei todellakaan saa tuollaisilla kalorimäärillä! Peruskulutus on esim. minulla yli 1300kaloria/vrk, joka siis kuluu, vaikka vain makaisi koko päivän paikallaan tekemättä mitään. (Voit laskea täällä omasi.) Pienen pieni sormen heilautuskin lisää kulutusta, joten todellinen kulutus on siis paljon tuota suurempi. HUOOOOOOOOOOOOH. Mitä tässä maailmassa tapahtuu?

Heh, tulipa vuodatus. Loppukevennykseksi vielä Murun eilistä ilakointia pallon kanssa porukoilla (:

Seinällä.

Vihreä tee ja eukalyptuksenlehdet maistuu yhdessä ihanalta.

Eilen oli vähän huono päivä, niin suoritin ympäristörikoksen ja piristin itseäni vaahtokylvyllä. Kylpy, kynttilät, kanelisuitsuke, Múm soimassa, eikä kiire mihinkään. Kyllä se mieli alkoi siitä sitten kummasti parantua (: Illemmalla oli näytösharkat. Vähän säpsähdin kun toimistolle saavuin, koska seinälle oltiin ripustettu se 2mx1m kokoinen banderolli, jossa on mun kuva :D Harkoissa olikin sitten aika tylsää. Mulla on Mikkelin näytöksessä neljä sisääntuloa, joista kolmessa oon yksin lavalla. En yleensä mieti etukäteen mitä yksin lavalla teen, niin siellähän sitten istuskelin suttaamassa sisääntulolistojani piirustuksilla, kun muut suunnitteli kuvioita. Harkkojen jälkeen käväsin Jalossa moikkaamassa herroja M ja R. Kotimatkalla nappasin mukaan pizzan lempipizzeriastani <3.

Hirveen pitkän vuodatuksen kirjotin tähän ihmisten kieroutuneista käsityksistä laihduttamisesta. Pysykööt se nyt julkaisemattomana, mutta älkää rakkaat ihmiset kohdelko kehoanne kaltoin. Ei se ole vihollinen, se on ystävä.