Talven keskeltä.

Minua kummastuttaa tosi usein kun joku sanoo, että on tylsää. Oon tullut siihen tulokseen, että ehkä tylsyys on pitkälti pelkästään sitä, ettei osaa olla hetkessä. Kaipuuta muualle. Mulla oli välillä tylsää, kun Roope oli ennen joulua muutaman viikon Miamissa. Kaipasin Roopen luo ja sitä hetkeä kun se toinen on taas sormin kosketeltavissa.

Kiitos, minulle kuuluu hyvää (: Silmät on laseroitu, yliopistokursseja suoritettu, teetä juotu, kirppareita kierrelty. Parin viikon päästä karistan lumet kengistäni ja lennän Goalle! Tuntuu hyvältä olla Sini.

Mitä Sinulle kuuluu?

Narsk.

Täytettyjä paprikoita, raakasuklaata, naurua, seuraa kamomillateekannullisen juomiseen... Noista kanssa-asukeista irtoaa paljon hyviä juttuja, tuollaisia tänä iltana. Välillä pitää kyllä valitettavasti käydä puolin ja toisin kehityskeskusteluja, mutta niistä selvitään kaakaohuuruilla ^^.

iTunesU, keskelle metsää rämpiminen, the Office ja piano - ihanata.

Uskaltauduin perjantaina baariin nahkahameessa.

Akateeminen ninja.

Yksi lasi viiniä ja korvien välissä kilisee. Syksyn kolmas tentti on huomenna ja olo varma. On ollut suitsukkeita, lenkkejä metsäpoluilla, ystäviä ja tulevaisuuteen katsomista. Tämän tytön, joka ei vielä koskaan ole matkannut Euroopan ulkopuolelle, olisi tarkoitus käydä ensi vuonna Intiassa, USA:ssa ja Brasiliassa, iik!

Pitkään aikaan ei ole mikään kappale vaikuttanut kovin vahvasti, mutta pari päivää sitten humahti tämä.

Taas uusi koti.

Silleen siis kävi, että asun nyt omakotitalossa puoliskoni, Murun, parhaan ystäväni ja sen poikaystävän (joka myös on ystävä) kanssa. Elämä on täynnä tämmösiä päähänpistoja.

Talossa on neljä makkaria, joista yhdestä tein kirjaston, jossa voin rauhassa opiskella ja erakoitua. Täällä on muutenkin järjettömän paljon tilaa ja paljon hienoa tekniikkaa. Esim. Uima-altaan kanssa ollaan jouduttu taistelemaan kuin isompaakin lohikäärmettä vastaan, mutta eiköhän me kantapään kautta päästä jossain vaiheissa yhteyteen sen mielen liikkeiden kanssa.

Kuvat pihistin Satulta!

Ommmmmmm.

Jatkan teemaa stressistä. Isällä oli kotona semmonen vehje, jolla mitataan mm. sydämen lyöntitiheysvälin vaihtelua. Pieni vaihteluväli merkitsee jonkinlaista stressitilaa (sairaus, fyysinen rasitus, henkinen rasitus). Tein mittauksen juuri herättyäni, eikä mun pitäis olla mitenkään kipeänä. Tulos viittasi stressiin, blääääh. Onhan sitä. Tein mittauksen Roopellekin. Herra yritysjohtaja, joka on aina aamusta iltaan menossa, vetäsi överirentoutumiseen viittaavan tuloksen. Ihmiset on vaan niin erilaisia. Mun täytyy varmaan alkaa ihan oikeasti säännöllisesti meditoimaan, niin kun lääkäri määräs jo monta vuotta sitten. Petaan Pienelle Vihreälle Tunnehirviölle silkkipedin. Jos vaikka oppis rentoutumaan, ketale.

Innostuin luennoimaan genetiikasta ystävälle. Siistiä välillä huomata, miten paljon joistain jutuista tietääkään (:

Ps. Maailman hienoin peili!

Hehee

Eilen sijoittajan peruskurssi, tänään tarotkorttikurssi.

Siili.

En käsitä miten toiset jaksaa olla aina menossa. Sellainen kiinalainen sananlasku on, että kun on kiire, täytyy pysähtyä ja odottaa sieluaan. Taisi olla taas joku intiaanien uskomus, että sielu kulkee korkeintaan hevosen nopeutta, joten jos matkaa sitä nopeampaa, on välillä pysähdyttävä odottamaan. Toisten sielu taitaa mennä moottoripyörän vauhtia, mun oma sielunopeus on varmaan lähempänä siiliä. No kuitenkin, aivan ihana viikonloppu oli! Sielu tavotti taas. Tanssin yksin kotona/mökillä, niin kuin aina nuorempana. Heitin tavaraa menemään ja ihmettelin maaseudun tähtitaivasta. Kävin sienimetsällä. Tuommoisen viikonlopun jälkeen ei haitannut, vaikka tänään herätyskello oli soimassa klo 5.20 ja vasta kymmeneltä illalla oli päivän touhut touhuttu. Kuvissa mun ja Murun aamunaama, lisää sieniä ja hippisairaanhoitajan mulle määräämä aamudrinkki.