23.9.2011

Yks punapäinen blondi.

Tiistaina olin lähdössä töistä, kun työkaveri pyysi minulta takaisin avaintaan. O-ou, luulin sen jääneen pukuhuoneen penkille (lukkojen taakse). Oltiin sulkemassa kahvilaa kahdestaan, ja se oli meidän ainoa avain. Voiiiiiiiiiii #¤%"¤"#%. Noh, eihän siinä auttanut muuta kuin pomolle soitella, että nyt kävi näin. Varsinainen pomoni ei ikävä kyllä ollut Jyväskylässä. Mun piti sitten soittaa toiselle pomolleni, jota en ollut vielä edes tavannut :D "No täällä Sini moi. Ei olla vielä tavattu, mutta oon töissä täällä kahvilassa ja nyt kävi silleen, että jätin avaimen lukkojen taakse pukkariin. Voisinko tulla hakemaan sulta avaimen kohta?" Tuo ei vielä edes hävettänyt ihan kauheesti, koska vahinkoja sattuu, enkä kyllä ollut ensimmäinen jolle noin oli käynyt. Mutta... Löysinpä sitten hetken päästä avaimen takin taskustani. Voi nolous!!! :D Sitten kyllä hävetti. "Tässä Sini taas. Mä löysinkin avaimen taskustani, anteeksi kauheesti kun tälleen häiritsin" Niih. Olin kyllä taas niin oman elämäni sankari.

Eilen piti myöhään yöllä lähteä vielä reissuun. Onneksi ei tarvinnut olla kuskina. Tänään palattiin takaisin. Kiehtovaa miten seura oikeasti tekee kaltaisekseen. Herra R on yyberbisnesmies, ja minustakin on alkanut pulppuilla ihmeellisiä bisnesideoita, joita ei kyllä ihan varmasti vuosi sitten olisi minun suustani kuullut. Pyöriteltiin tänään monen tunnin automatka yhtä sellaista ideaa, ja se oli tosi kivaa! Kumma on maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.