12.8.2012

Moi.

Astuin ihan uuteen arkeen kun muutettiin tänne maaseudun syliin. Tietokoneeni oon avannut vain muutaman kerran heinäkuun alun jälkeen. Blogin sijaan on tekstistä täyttynyt oma päiväkirjani. Oon joogannut melkein joka päivä. On ollut paljon ystäviä vierailemassa, paljon saunomista, uimista, soittamista, mökkitiellä kävelemistä, jonka toisella puolella avautuu ohra- ja toisella puolella kaurapelto. Koira saa olla vapaana - naapureita ei ole lähimailla. Musiikkia saa kuunnella keskellä yötä niin kovalla kuin haluaa. Kaikenlaisiin ötököihin on tottunut. Luonto on läheinen ja koko työmatkan kuuluu Bassoradio.

Oon oppinut jotain elämästä. Oon oppinut sanomaan ei silloin, kun moni ei uskalla. Palloa ei aina tarvitse napata kiinni kun se sinulle heitetään.

Kerran olin täällä kotona ja mulle tuli sellainen olo, että Roope on tullut töistä kotiin ja on nyt tuolla peltotien päässä (meidän pihaan ei voinut sillon autoa ajaa). En ihmetellyt aavistustani kuin vasta jälkeenpäin. Nousin ylös ja menin Murun kanssa Roopea vastaan. Siellähän se oli peltotietä kävelemässä.

Kävin luuntiheysmittauksessa, koska mun ruumiinrakenne ja alipainoisuus altistaa osteoporoosille. Tulos oli, että luuntiheyteni oli ihan pikkaisen normaalia alempi. Ihana hippisairaanhoitaja antoi hoito-ohjeeksi tavallisten lisäravinteiden ottamisen lisäksi kehon happamuutta neutraloivaa ohranorasjauhetta, hihi.

Täällä blogissa on liikaa minua, poistan noita vanhoja tekstejä.

Noin, lähti melkein vuosi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.