Hehee

Eilen sijoittajan peruskurssi, tänään tarotkorttikurssi.

Siili.

En käsitä miten toiset jaksaa olla aina menossa. Sellainen kiinalainen sananlasku on, että kun on kiire, täytyy pysähtyä ja odottaa sieluaan. Taisi olla taas joku intiaanien uskomus, että sielu kulkee korkeintaan hevosen nopeutta, joten jos matkaa sitä nopeampaa, on välillä pysähdyttävä odottamaan. Toisten sielu taitaa mennä moottoripyörän vauhtia, mun oma sielunopeus on varmaan lähempänä siiliä. No kuitenkin, aivan ihana viikonloppu oli! Sielu tavotti taas. Tanssin yksin kotona/mökillä, niin kuin aina nuorempana. Heitin tavaraa menemään ja ihmettelin maaseudun tähtitaivasta. Kävin sienimetsällä. Tuommoisen viikonlopun jälkeen ei haitannut, vaikka tänään herätyskello oli soimassa klo 5.20 ja vasta kymmeneltä illalla oli päivän touhut touhuttu. Kuvissa mun ja Murun aamunaama, lisää sieniä ja hippisairaanhoitajan mulle määräämä aamudrinkki.

Lempeä.

Lauloin aamulla muistotilaisuudessa kirkossa. Kanttori tuli myöhemmin pyytämään huomiseen messuunkin esiintymään. Jouduimme kitaristi-Roopen kanssa kieltäytymään, koska meidän piti lähteä Helsinkiin. Roope lähtikin, mutta minulle tuli oman ajan tarve, niin jäin Murun kanssa mökille. Roope haki ennen lähtöään minulle vielä kaupasta ruokaa, vaikka mun mielestä ei olisi tarvinnut. (Se on kyllä yksi maailman ihanimmista olennoista.) Tein itselleni mustikkarahkaa ja vuohenjuustolla täytettyjä croisantteja. Poistin meikit, laitoin villasukat, tein kaikista lempeimpiä joogaliikkeitä terassilla lämpimän syysauringon alla ja heittelin hauvalle keppiä. Oon myös lukenut kirjaa ja täyttänyt liian monta sudokua. Akku latautuu hyvää vauhtia.

          ;

Rusina.

Viimeisten kahvilatyöpäivieni kunniaksi pesukone hajosi, kun olin yksin töissä. Flunssa yrittää kaapata otteeseensa ja ilman varsinaista kotia eläminen alkaa aika nopeasti rasittamaan. Onneksi pian on oma hieno koti, jonne käpertyä (tai jossa liottaa itseään poreammeessa, kunnes tulee ruttuiseksi). Hirveästi olisi kaikkeanlaista menoa, mutta mieli tekee vaan vetäytyä mökille kirjojen kanssa. Ölölöööööö

Syksy.

Villasukat ja pimeitä iltoja. Eläviä unia ja aamuluentoja. Mulle ilmaantui jo jonkinlaista uutta työtä (:

Muuttamista.

Kuukauden sisällä tulen muuttamaan kahdesti. Vähän on järjetöntä, mutta ei se mitään (: Aion luopua isosta osasta tavaroitani. Vaatteita ja kenkiä saa kuitenkin olla paljon ^^.

Olen ollut kahvilassa töissä reilun vuoden. Muutama vuoro enää, niin jätän sen homman toistaiseksi. Se on harmi ja iso helpotus. Sovittiin, että ilmoitan sitten jos/kun haluan taas palata.

Heräteostos: iPad! Ihan ikioma, jejejeeeeee!

Kuvassa meidän mökkitie. Kesä oli ihana.

Moi.

Astuin ihan uuteen arkeen kun muutettiin tänne maaseudun syliin. Tietokoneeni oon avannut vain muutaman kerran heinäkuun alun jälkeen. Blogin sijaan on tekstistä täyttynyt oma päiväkirjani. Oon joogannut melkein joka päivä. On ollut paljon ystäviä vierailemassa, paljon saunomista, uimista, soittamista, mökkitiellä kävelemistä, jonka toisella puolella avautuu ohra- ja toisella puolella kaurapelto. Koira saa olla vapaana - naapureita ei ole lähimailla. Musiikkia saa kuunnella keskellä yötä niin kovalla kuin haluaa. Kaikenlaisiin ötököihin on tottunut. Luonto on läheinen ja koko työmatkan kuuluu Bassoradio.

Oon oppinut jotain elämästä. Oon oppinut sanomaan ei silloin, kun moni ei uskalla. Palloa ei aina tarvitse napata kiinni kun se sinulle heitetään.

Kerran olin täällä kotona ja mulle tuli sellainen olo, että Roope on tullut töistä kotiin ja on nyt tuolla peltotien päässä (meidän pihaan ei voinut sillon autoa ajaa). En ihmetellyt aavistustani kuin vasta jälkeenpäin. Nousin ylös ja menin Murun kanssa Roopea vastaan. Siellähän se oli peltotietä kävelemässä.

Kävin luuntiheysmittauksessa, koska mun ruumiinrakenne ja alipainoisuus altistaa osteoporoosille. Tulos oli, että luuntiheyteni oli ihan pikkaisen normaalia alempi. Ihana hippisairaanhoitaja antoi hoito-ohjeeksi tavallisten lisäravinteiden ottamisen lisäksi kehon happamuutta neutraloivaa ohranorasjauhetta, hihi.

Täällä blogissa on liikaa minua, poistan noita vanhoja tekstejä.

Noin, lähti melkein vuosi.