Sukkia.

Ökyautossa on tilaa oikoa koipiaan.

Kamerakotelo.

Tsukutsuku.

Mua oltiin suositeltu yhelle pr-firmalle, ja ne kysy että voiko ne ehdottaa mua yhdelle niiden asiakkaalle vip-emännäksi ralleihin :D Mietin, että pitäähän vähän kaikkea kokeilla, mutta sitten muistin, että oonhan mä jo ties missä tönöttänyt pr-tyttönä, eikä se oo yhtään mun juttu. Ralleistakaan en välitä yhtään, päivät olis 12 tuntisia ja kahvilassakin varmasti kaivataan työvoimaa siihen aikaan. Kivaa kun tämä maailma heittelee kaiken maailman hassuja ehdotuksia, mutta onneksi kaikkeen ei tarvitse tarttua (:

Boomshakalakalaka!

Oon parin viime viikon aikana:

-vieraillut Helsingissä, Turussa, Forssassa, Salossa, Hämeenlinnassa ja Tampereella
-yöpynyt sviitissä
-ostanut ukulelen ja soittanut sillä sormenpääni kipeiksi
-liittynyt bändiin
-heittänyt hirveesti tavaraa menemään
-ostanut riippumaton
-mennyt töihin vahingossa vääränä päivänä

Huomenna tsukutsukulla Helsinkiin.

Valopää.

Toi on se mikä mua jännitti hirveesti! Mensan raja on 131. Tuo tulos on keskihajonnalla 15. Aiemmin Suomen Mensa käytti keskihajontaa 24, jolloin raja oli 148. Mun tulos muunnettuna 24 keskihajonnalle on 156. Hiiiii!

Sini pitää kukkasista.

Kuva: Antti Saarainen

Puunhalaaja.

Hörhötekstivaroitus!

Mulla on ollut aina erityinen suhde puihin. Kiinnyn helposti niihin ja koen ne jotenkin läheisiksi. Alle kouluikäisenä raivosin metsämiehille, kun ne tuli harventamaan lähimetsän pusikkoa ja revin aina irti kaadettavaksi merkatuista puista niitä punaisia nauhoja. Kymmenenvuotiaana tulin kouluun itkien, kun yhden lempipuuni kotimetsään iski hakkuutyöt. Opettaja yritti mua lohduttaa. Sävelsin sille puulle laulun jonka osaan vieläkin. Ollessani 4vee lupasin yhdelle pikkuriikkiselle kuusenalulle, että suojelen sitä. Jouduin ekan kerran suojelemaan sitä, kun se oli joulukuusen kokoinen. Muutama vuosi sitten koitti toinen kerta, kun siinä metikössä tehtiin raivaustöitä. Kaikki muut kuuset kaadettiin, paitsi se minun suojatti, koska ripustin siihen lapun "Ethän kaada minua!". Vanhempani kysyvät edelleen minulta varovasti ja hienotunteisesti lupaa, kun kotipihasta pitäisi joku puu kaataa syystä tai toisesta. Aina tulee paha mieli kun tuttu puu pistetään palasiksi. Täälläpäin kaupunkia asuessani olen käynyt tuossa lähimetsikössä säännöllisesti varta vasten yhden puun luona. Olen painanut poskeni puuta vasten ja keskittynyt hetkeen. Puusta hehkuu sellaista maaduttavaa energiaa. Se muistuttaa, että elämä on jotain ulkokuorta ja vaikutuksen tekemistä paljon suurempaa. Kun kävin sen luona pari viikkoa sitten, tuli suru. Oli vain kanto.

Kuka täällä?

Terkkuja Vilmalle! Kikkarat villiinty korkkiruuveiksi kun tukkani pesin, tässä on föönillä suoristettu versio.

Identiteettikriiseilyä (johtuu Roopen autosta :D) ja koulutöiden välttelemistä. Ainakin on tullut soitettua paljon pianoa.

Takana aamulenkki, edessä mökkeilypäivä kavereiden kanssa, jee (:

Ökymenoa.

Vähän hetken mielijohteesta annoin kutrini kampaajakaverini käsittelyyn. Toivoin Lindsay Lohan -tukkaa, eli voimakkaasti kerrostettua. Nyt mulla on kesätukka! Päässä on ehkä 1/3 vähemmän hiusmassaa kuin aiemmin. Vähän on alaston olo, mutta kyllä tää kivalta tuntuu ja näyttää. Siitä on monta vuotta kun mulla on ollut viimeksi 'uusi tukka', joten oon ihan innoissani! Edes äiti ei kyllä huomannut muutosta...

Haettiin eilen Roopelle ökyauto. En osaa suhtautua siihen. Musta tuntuu että hippi sisälläni on tukehtumaisillaan kun sen kyydissä olen :D Mutta on se kyllä komee! Chrysler 300c. Illalla mentiin Kaupunginteatterille kuuntelemaan sinfoniaorkesteria ja sen jälkeen Pöllövaariin kolmen ruokalajin illalliselle. Varsinaista opiskelijaelämää! Apua, en osaa suhtautua tähän menoon. Täytyis mennä Vakkariin kaljalle vastapainoksi tai jotain.

Mun täytyis lukea huomiseen tenttiin, mutta oon vaan opiskellut hindiä. Kohta lähdenkin pullantuoksuun loppupäiväksi. Heipsunkeipsun!