26.7.2011

Ropinaa.

Hetki sitten iltataivas oli lumoavan punertava. Nyt istun parvekkeella katsellen ja kuunnellen sadetta. Sade on yksi sellainen asia, jota vaan rakastan hurjasti. Suora kosketus taivaalta.

Oon nyt jotenkin tosi liikuttunut ja onnellinen. Minulla on niin ihana elämä. Minulla on rakkaita ja hienoja ihmisiä ympärilläni. Hurjasti mahdollisuuksia ja seikkailuja edessäpäin. Koti, jossa viihtyy. Syli, jossa tuntee olevansa turvassa. Hauva, joka täyttää yhden kolon sydämestäni. Kivaa tekemistä ja lahjoja, joita saan hyödyntää.

Jaloille tippuu vesipisaroita. On hyvä olla.

<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.