5.6.2011

Hulihuli.

Oon pohtinut kovasti jaksamista. Jotkut ihmiset näyttää jaksavan koko päivän jatkuvaa paikasta toiseen säntäilyä tosta vaan. Minä väsähdän ihan kokonaan jossain vaiheessa ja sitten tulee kauhea ikävä jonnekin omaan rauhaan latautumaan. Minä jaksan sitten semmosia juttuja, joita joku toinen ei jaksa. Jaksan vaikkapa lukea raskastakin tekstiä moooonta tuntia. Täytyy tietää omat rajansa, mutta pyrkiä aina välillä poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, jotta kasvulle ja kehittymiselle löytyisi tilaa. Trrrrrr.

Käytiin eilen Turussa lakkiaisissa. Ajettiin sinne Helsingistä jotain pikkuteitä. Sellainen paikka kuin Fiskari lumosi minut. Ihan kuin satumaa <3. Pieni joki mutkitteli sen paikan läpi ja kaikkialla oli niin vehreää ja idyllistä. Teki mieli nousta autosta ja jäädä sinne asumaan.

Mun tukka ylttää taas napaan asti.

Oon vieläkin reissussa. Huomenna kotiin ja illalla on kuvaukset, whii!

Kuvia matkan varrelta.






Nyt vielä iltateetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.