Vanhempi.

Sovittiin yksi päivä, että siivotaan illalla. Pääsin koulusta aika aikasin, ja päätin alottaa siivoamisen jo keskenäni. Kun Roope tuli kotiin, olin ehtinyt jo siivota koko kämpän ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Kivaa että on joku sellainen, jota haluaa ilahduttaa. Roope halusi mulle kiitokseksi valmistaa illallisen. Se kävi kaupassa ja sulki keittiön ja olkkarin välissä olevasta ikkunasta verhon, etten näkisi mitä ruokaa se tekee. Pöytään kannettiin eteeni vuohenjuusto-pesto-rucola-pizzaa kera valkkarin. Join kolme lasia (Roope väittää että kaksi) ja olin ihan tosi hihityskunnossa. Hyviä aikoja <3.

Viime keskiviikkona tuli täyteen 26 kierrosta auringon ympäri tässä kehossa, jee! Tykkään vanheta. Sain lahjaksi mm. laulutunteja! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perjantaina oli porukoilla kakkukahvit perheen kesken. Ahdoin itseni täyteen suklaalehtikeksejä, joita kuuluu syödä vaan kun on syntymäpäivä. Tänä vuonna en muuten juhlinut.

Mua pyydettiin yhteen toiseen mallitoimistoon. Sanoin harkitsevani asiaa. Olisihan se kivaa välillä käydä lavalla, mutta musta tuntuu että mua kiinnostaa nyt muunlaiset jutut. Mietin vielä.

Pieni Vihreä Tunnehirviö on ollut tosi pitkään kiltisti. Oon ollut siitä vähän ihmeissäni. No eilen sitten sain paniikkikohtauksen, kun meillä oli vieraita. (Mietin pitkään, että viitinkö kirjottaa tänne näin henkilökohtaista, mutta menkööt. Josko vaikka auttaisi joitain muita paniikkihäiriöisiä tietää, että toisillakin on sama vaiva.) Hävetti ihan hirveesti. Voivoi. Lepäsin sitten loppuillan kotona omassa rauhassani. Kakkamaista. [Tuosta tulikin mieleen tarina tältä päivältä! Olin Murun kanssa lenkillä tuolla jossain lähiössä. Tunnollisen koiranomistajan elkein poimin hauvelini kikkareet pussiin. Roskista ei vaan näkynyt missään. Siinä kun hyvän tovin olin pussukka kädessäni kipitellyt, huomasin, että pussi oli alkanut pettää ja housuni, takkini ja Murun hihna olivat ihan *skassa, HYIIIIIIIIIIIIII :D Jaksoin vielä hyvän hetken etsiä roskista, mutta kun sellaista ei vaan mistään löytynyt, luovutin ja rikkinäinen pussi lensi ojaan.]

Aikuinen.

Oon hirveä lintsari. Jos luennoilla ei ole läsnäolovelvollisuutta, minun on hirveen vaikea raahata itseäni sinne, ellei luennot ala heti kahdeksalta :D Sillon pääsen yliopistolle Roopen kyydillä. Mun vaan pitäisi aina koulupäivinä lähteä Roopen kanssa samaan aikaan, kun kuitenkin nousen nykyään ylös aina ennen kahdeksaa. Pläääääh. No nyt oon kirjastolla opiskelemassa. (Eli luen sähköposteja, facebookkaan, päivitän blogia...) Maanantaina on tentti, josta olisi tärkeää päästä läpi, joten tsemppienergiaa otetaan vastaan!

Olo on ollut hyvä ja kaikkea jännää tapahtuu. Minulla sattui olemaan käsirahan verran säästötilillä rahaa lojumassa, niin osallistuin yhden kämpän ostamiseen sijoitusmielessä. Iiiiiiik, hurjan aikuinen olo on nyt. Saan sitten jatkossa kirjata veroilmoitukseen pääomatulot, jotenkin mieletön ajatus.

Oon edelleen ihan keväthuuruissa. Puroja! Lätäköitä! Aurinko! Lokkeja!

Mulla on napakriisi. Otin kahdeksan vuotta sitten napalävistyksen ja oon ollut nyt ilman sitä korua noin kuukauden. Napa näyttää ihan oudolta verrattuna siihen 18-vuotiaan, hädin tuskin 50 kiloisen tytön napaan, jollainen minulla sillon oli. Täytyy totutella. Äiti käski laittamaan sen päälle laastarin, jos ei miellytä. Täytyy harkita.

Oon tutustunut yliopistolla yhteen tyttöön. Muutama päivä sitten kysyin siltä, että mikä sillä oli, kun se sanoi joskus aiemmin pitäneensä välivuoden sairastamisen vuoksi. "Mulla oli syöpä." Oho. Kuinka erilaisia voivatkaan ihmisten murheet olla? Mulla on napakriisi. Hävettää.

Keväinen.

Linnunlaulua, lämmin aurinko iholla, vettä tihkuttavat jääpuikot räystäillä. Talvi on taittumassa kevääksi, jeeeee! Ihan kohta saa taas unohtaa kengät kotiin ja poimia teiden varsilta neliapiloita.

Oon ollut hirveän ahkera. Oon jo monena viikkona ollut kolme päivää labrassa ja muiden koulujuttujen parissa, sekä kolme päivää viikosta töissä kahvilassa. Sitä on jaksanut kummallisen hyvin, koska ne rasittaa ihan eri tavalla. Pikkaisen väsymyksen merkkejä kuitenkin on ollut ilmassa, koska ekoja kertoja on oikeasti meinannut asiakkaisiin mennä hermo. Aina on niitä etuilijoita, tärkeilijöitä, tytöttelijöitä, kiukuttelijoita ja muita törkimyksiä, mutta yleensä en ota sitä kauheen henkilökohtaisesti. Onneksi en, koska ei tota työtä muuten pystyisi tekemään. Suurin osa on kyllä oikein ihania asiakkaita!

 Ostin kirpparilta tänään neljä tämmöstä matkalla yliopistolta kotiin. Mikäs sen hempeämpää kuin siemailla teensä kukkasista ^^?

Tämä aiheutti ongelmia kotiin kävelyssä, koska jalat meinasi alkaa tanssahtelemaan. Jotkut biisit vaan menee suoraan korvista varpaisiin asti. Bailasin sitten keskenäni heti hissin ovien sulkeuduttua.

Mulla on yks semmonen haave, jota en ole pelkuruuttani uskaltanut yrittää toteuttaa, koska se olisi mun itsetunnolle niin kova kolaus, jos se ei onnistuisikaan. Päätin että yritän 5.5.2012, iik! Ei kai siitä möröstä pääse eroon kuin vaan laittamalla karusti valot päälle ja katsomalla miten asiat oikeesti ovat.

Heräsin joku yö sellaisen tunteen kanssa, että mulla menee tosi hyvin ja asiat on ihanasti. Kivaa olla Sini (:

Kuvallinen.

Joku viikko sitten laitoin yöksi vaahtomuovipaplarit, kiinnitin kikkarat aamulla kiinni sykeröiksi ja avasin ne iltaa varten. Supertukkaystävällistä (: Tällaista tuli:

Eilen kotona tehty kasviscurry maitorahka-hunajakastikkeen, salaatin ja naanleivän kanssa. Pizzan jälkeen mun lemppariruoka <3 Myös tosi helppo tehdä! Pannulle kasvikset, kermaa ja punaista currytahnaa, tadaa!

Oon aina jotenkin hurjan ylpeä mun aikidomustelmista :D Kuva polvestani eilen.

Tein tällaisen listan. Yritän tehdä joka päivä ainakin kolmea asiaa siitä. Eilen esimerkiksi soitin pianoa ja lauloin, opiskelin ja näin ystäviä. Tänään oon opiskellut, lukenut, soittanut pianoa ja tehnyt kotitöitä. Huomenna on ainakin töitä ja liikuntaa.

Tältä meidän kämpän ikkunat näytti, kun kovalla pakkasella oli kaksi koneellista pyykkiä kuivumassa.

 
Tänään olin yliopistolla labrassa. Tehtiin toksisuustestejä mittaamalla yhden mömmön vaikutusta yhden bakteeriörvelön bioluminesenssiin.

Kirkkaanpunainen.

Päivän mietintä: samaan ihmiseen ei voi astua kahdesti, vähän niin kuin ei puroonkaan. Kuulin eilen tämän biisin ja rakastuin siihen. Oon nyt kuunnellut sen monta kymmentä kertaa ihan fiiliksissä. Selvisi, että oon kuullut sen pari vuotta aiemminkin, mutta silloinen kommenttini oli aika vaisusti "nätti on (:". Ei ollut sama puro.

Haluaisin sellaiset kirkkaanpunaiset farkut. Kävin siis kirpparin sijasta 'oikeassa' kaupassa ja löysinkin kivat. Olin vaan niin hämmentynyt siitä miten housut voi maksaa 35 euroa, että jätin ne kauppaan. Sillä rahalla saa kirpparilta säkillisen vaatteita! Oon tällä viikolla tehnyt ihania kirpparilöytöjä: takin (4,5e), laukun (3e), koruja (1,5e, 1e ja 1e) ja sisustusromun (4,8e).

Mulla on ihan hurjan kiva työpaikka <3

Punainen.

"Moi, mä oon Sini"
"Joo, me ollaankin tavattu jo aiemmin"
"Ahaa, missähän se on tapahtunu, kun en nyt muista?"
"Tais olla Punasessa Lyhdyssä"
 :D:D:D:D:D Totta se puhui.

(Unohdetaan tuo Punainen Lyhty nyt, jookos? :D) Mulla on ihan tosi surkea kasvomuisti. Sen kanssa joutuu välillä tosi noloihin tilanteisiin, mutta kun ei vaan voi mitään. Viime viikolla kahvilassa esim. tervehdin samaa asiakasta hetken päästä uutena asiakkaana, vaikka just äsken olin hyvän tovin sen kanssa keskustellut. Se pahastui siitä. Ei ole kauheen harvinainen tapahtuma, että joku tulee kaupungilla vastaan "Moi Sini! Mitä kuuluu?!??" eikä mun päässä soi mitkään kellot, että mistäköhän mahdollisesti saattaisin tuntea tuon ihmisolennon. /: Mulla oli mm. kauhee paine työhaastattelussa painaa mun uuden pomon naama muistiin, että edes sen muistaisin. Ihmisiltä puuttuu kasvot.

Olin eilen tyttöjen kanssa ulkona. Alkuillan vietin Lauralla. Soittelin Lauran pianoa ja sovittelin sen iltapukuja, joita oli aika vaikuttava kokoelma. Sain luvan lainata niitä tarvittaessa, iiih!

Viime yönä mun unessa oli siili, joka kuoli. Heräsin omaan itkuuni.

Rauhallinen.

Oli sellainen hetki, että tietokoneeni vain sammu, eikä sitten reagoinut enää mihinkään. Ylensin itseni zen-mestariksi, sillä kun mietin kaikkia kuvia ja palauttamattomia koulutöitä jotka saatoin menettää, totesin vain hiljaa mielessäni "elämä on". Onneksi kyseessä taisi olla vaan ylikuumeneminen, sillä jonkun hetken päästä kone taas suostui avautumaan. Tästä tapahtumasta seurasi operaatio varmuuskopiointi. Tänään aamulla menetin zen-mestarin arvonimeni, kun kiukutti koulutöille laitetut aikataulut, joita oli vaikea sovittaa kalenteriin. Menin uudestaan nukkumaan ja yritin aloittaa päivän alusta, ja kirkkaammaltahan se heti näytti, kun vaan yritti suhtautua elämään eri tavalla. Niin kuin eräs viisas ihminen minulle sanoi: "elämä on ihan helppoa".

Oon kohta lähdössä töihin. Tykkään yllättävän paljon näistä iltapäivällä alkavista vuoroista, koska aamupäivän puuhaan kotona kaikkea kivaa. Joskus herään Roopen kanssa samaan aikaan ja keitän meille puuroa. Sitten saatan nukkua hetken lisää. Kuuntelen hyvää musiikkia, juon teetä, soitan pianoa, ehkä luen vähän, venyttelen tai jumppaan, hellin ihoani tai hiuksiani jollain hoidolla, meikkaan rauhassa, syön luomumysliä lempilusikallani, nautin valosta ja Murun seurasta.

Nolotti eilen oma turhamaisuuteni, kun mua hävetti kauheesti olla ihmisten ilmoilla semmosessa sporttisessa toppapuvussa.